"-Suuri lämpötilaliukuma, n. 7 C, joka on otettava huomioon
laitoksen suunnittelussa, sopii huonosti moniputkivaihtimille, märkähöyrystin
käytössä ei voi käyttää lainkaan"
Tämä on kylmäainetilanne 2004, uudemmissa ohjeissa mainitaa ei ole.
Miten meidän pitää suhtautua liukuvan kylmiksen käyttöön nyt, kun olemme pääsemässä erittäin pieneen lämpötilaeroon höyrystimessä?
Jääkö jonkin komponentin höyrystyminen jäklihöyrystimeen / kompressoriin?
Entä lauhduttimen lämpötilaero jonka kasvattamista muualla puolustetaan?
No mulla nyt on töissäkin tapana ensin tehdä proto ja sitten miettiä, miten teoria saadaan sopimaan proton toimintaan.
Toki jonkinlainen käsitys toiminnasta pitää olla ennen proton värkkäystä, että ylipäätänsä osaa sen proton tehdä. Nythän tilanne on siinä mielessä mulla eri, että en ole mitään protoa kasaamassa (ainakaan vielä
), vaan säätämässä olemassa olevaa.
No kuitenkin musta vaikuttaa siltä, että nuo ohjenuorat on kirjoitettu siinä mielessä, että esim. mun laitteessa märkähöyrystimellä ei voida oikein päästä tilanteeseen, missä kompuralle tulisi tulistunutta kaasua. Copelandin spekseissä taas vaaditaan väh. 3K tulistus. Eli onhan se toki ihan totta, että märkähöyrystintä ei voi näiden speksien rajoissa käyttää.
Kokonaisuuden kannaltahan jälkihöyrystimellä varustetussa laitteessa ei ole märkähöyrystintä sikälimikäli kylmäaine kuitenkin tulistuu jälkihöyrystimessä. Varsinainen höyrystin toki on märkähöyrystin, mutta kokonaisuuden kannalta ei mielestäni voi puhua märkähöyrystimestä, koska kompuralle kuitenkin tulee tulistunutta kaasua.
Sekin taitaa olla aika selkeää ainakin mun havaintojen mukaan, että tuon mun parin viikon testijakson ajan osa höyrystymisestä tapahtui kompurassa. Lämpökamera olisi testeissä ihan paikallaan niin näkisi, millaisen lämpötilagradientin tuo höyrystyvä kylmäaine kompuran kylkeen piirtää. Töissä ei omalla labralla lämpökameraa vielä ole (tarkoitus hommata tosin), mutta joltain muulta labralta voisi ehkä lainata. NIR-kamera tuossa kyllä olisi. Voihan sitäkin kokeilla, mitä se kertoilee.
Kondenssista päätellen kuitenkin ainakin suurin osa höyrystymisestä tapahtuu imuaukon välittömässä läheisyydessä. Mielestäni tilanne on ok, kunhan nestemäinen kylmäaine ei kohtaa kompurassa öljyn pintaa. Eli syöttöä täytyisi ohjata sen mukaan, miten "alas" nestemäinen kylmis kompurassa ylettää...
Eli tätä pitäisi välttää:
http://www.bbc.co.uk/nature/15835017Sekin taitaa olla aika selkeä juttu, että on huomattavasti turvallisempaa tulistaa kylmäaine ennen kompuraa, mutta tuo 0,7bar korkeampi höyrystymispaine houkuttaa...
Olisi kiinnostavaa tietää Niben pumppujen höyrystymispaineet suhteessa kaivoveden lämpöihin. Kuumakaasun lämpötilat ainakin näkyy olevan samaa luokkaa kun mulla oli tuon pariviikkoisen testin aikana.
Tuota lauhduttimen dT:n nostamista en minäkään ymmärrä. En ole nähnyt mitään perustetta, miten lämpimämpi vesipuoli parantaisi lämpökerrointa muuten kuin alentuneena kiertovesipumpun kulutuksena. Mielestäni tuo "optimi dT" perustuu juuri siihen.
Lämpötilaeroa ei kannata pienentää jos lauhdutinpumpun suurempi sähkönkulutus suuremmalla virtaamalla on suurempi kuin saatu hyöty antotehossa.
Liukuman kanssa en nää tällä muuta tekemistä kuin se, että jos/kun lauhtuminen on lauhduttimessa täydellistä niin korkeammalla virtaamalla lauhduttimen loppupäästä saatava alijäähtymisenergia on pienempää kuin faasimuutoksesta saatava energia. Eli kun ollaan päästy pisteeseen, jossa koko lauhdutin on hyödynnetty faasimuutokseen niin korkeammalla virtauksella saatu hyöty ei olekaan enää niin nopeaa olettaen, että lauhtumispaine ei oleellisesti laske.
Eli sitten päästäänkin kysymykseen, laskeeko lauhtumispaine aina menoveden lämpötilan mukaan...? Mielestäni voi käydä myös niin, että lauhtumispaine ei juurikaan laske vaan suuremmasta veden virtaamasta saatava hyöty nähdään lähinnä suurempana alijäähtymisenä. Tämä on yksi asia, minkä meinaan mitata nyt kun on tuo huoltomittarisarja.
Pollun asennus siirtyi ensi viikolle.
