Kaivo elpyy nopeasti porareiän ympärillä olevasta kivimassasta.
Kaivon ympäristön kivimassa jäähtyy vuosien kuluessa ja sen elpyminen myöskin tapahtuu vasta vuosien kuluttua..
Kaivo viilenee vähitellen.
Viileneminen on sitä suurempaa, mitä kovempi on kaivon kuormitusaste.
Keruun Dt:n pudottaminen puoleen 6,0 -> 3,0 pudottaa ostoenergian määrää kokonaista 104 kWh arvoltaan n. 12€
12€ toteutuis jos mikään muu ei muuttuisi, mutta kun kaikki riippuu kaikesta. Kymmenen euron kysymys taustalla
onkin että missä saavutaan tilanteeseen jossa keruun deltan pudottamisen pumppaustehon kasvu vielä kompensoituu
parempana kokonaishyötusuhteen ja pienempänä kokonaiskulutuksena.
Teoriassahan olisi mahdollista että kaivon kohonnut kylmeneminen enemmän kuin syö nuo säästöt pitkällä aikavälillä.
En tiedä käykö näin käytännössä, mutta aihe on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.
Tuo tomppelin lämpökuormakerroin lienee erittäin hyvä indikaattori ongelman potentiaaliseen olemassaoloon.
Alkuperäinen motiivi sekaantua tähän keskusteluun oli havaitsemani ilmiö käydessäni vanhoja lokea läpi.
Eräänä päivänä oli ulkolämpötila ollut tunteja lähes vakio ja invertteripumppu oli löytänyt tasapainotilan jolloin melkein kaikki
säätyvät parametrit pysyivät vakioina pidemmän aikaa. (keruu- ja lämmönjohtopumppujen nopeudet ja kompressorin taajuus).
Sitten eräs perheenjäsen meni suihkuun jolloin kv-esilämmityksesä johtuen mlp:n lauhduttimelle menevä lämmitysvesi
laski n. 0.5-astetta. Tästä seurasi ihan selkeä hyötysuhteen parannus joka näkyi mlp:n ottotehon laskuna ja toisaalta antotehon
nousuna (muutokset eivät olleet suuria, mutta ilmiö oli ihan selvästi mittaustuloksista/käyristä nähtävissä). Hetkeä myöhemmin,
johtuen juurikin kaivon suuremmasta kuormituksesta, laski kaivolta tuleva keruuneste ja melkein mitätöi edellä nähdyt hyötysuhteen
parantumiset. Nyt mentiin kaksi askelta eteen ja vain yksi taakse. Lyhyellä aikavälillä tarkastellessa etenemisnopeus olisi kaksi
askelta/aikayksikkö, mutta pidempi havainnointiväli paljastaa todellisen etenemän.
Tästä tuli se ajatus mieleen, että sekä käynti/lepoaikoja muutettaessa tai keruun/lauhduttimen deltoja säädellessä ei oikeastaan
voi tuijottaa vain yhtä parametriä ja olettaa että muu järjestelmä pysyy muuttumattomana, koska näin ei koskaan tosielämässä tapahdu.
Mitä enemmän Niben toimintaa tutkii sitä selkeämmäksi tulee käsitys siitä että kokemus on valttia näissä mlp-säätämisissä.
Esim. näin lauhoilla keleillä kone saattaa käyttää ajoittain ns. ei-optimaalista keruun deltaa, (riippuu sekä kompuran taajuudesta
että kaivolta tulevan nesteen lämpötilasta, välillä 3-astetta välillä 4) mutta kun olen käsin kokeillut eri keruupumpun nopeuksia
olenkin joutunut huomaamaan että niben auto arvot itse asiassa ovat kokonaiskulutuksen kannalta parhaat.