Alan myös kallistumaan siihen, että tuo puskurivaraajan 4-putkikytkentä on pumpun toiminnan kannalta hivenen haasteellinen ratkaisu. Harmi vain, etten ymmärtänyt tätä silloin asennusvaiheessa, jolloin olisin tietysti sanonut asentajille, että puskurivaraaja kytketään 3-putkikytkentänä.
Olen semmoisen käsituntumalla tehdyn havainnon tehnyt (molemmat kädet paluuputkille: toinen puskurilta pumpulle ja toinen puskurilta verkostoon), että kun kone tekee lämpöisempää menovettä tuonne puskurivaraajaan, niin valtaosa tästä palautuu puskurivaraajan paluuputkea pitkin pumpulle. Tästä johtuen pumpun sisäisten antureiden rekisteröimä meno-paluu dT on taas viime aikoina ollut pääasiassa 3c ja silloin tällöin 4c. Tällöin pumpulta jää täysin tuo todellinen patteri- ja lattiaverkostosta palaavan veden lämpötila rekisteröimättä, koska palaa puskurivaraajan kautta kiertoon eikä pumpulle. Jos tuo verkostosta palaava putki olisi kytketty suoraan pumpulle niin tälläistä "ongelmaa" ei olisi. Pätkäkäyntiä ei ole esiintynyt enää, kun tuo lämmönjaon kiertovesipumpun minimi on alin mahdollinen, eli 15%.
Voisiko tämä olla seurausta siitä, kun haluttu menolämpö nousee pakkasen kiristyessä ja tästä johtuen lämmönjaon kiertovesipumppukin operoi suuremmalla nopeudella (yli 30-50%), jolloin se onnistuu sekoittamaan tuota puskurivaraajan sisältöä turhankin tehokkaasti? Voisihan sitä alkaa testimielessä kiertovesipumpun maksimia laskemaan tuosta nykyisestä 100% alaspäin esimerkiksi johonki 30%, ja katsoisi onko sillä kuinka paljon vaikutusta puskurivaraajan sekoittumiseen. Pyrkisi löytämään sen sopivan maksiminopeuden, jolla puskurivaraaja ei sekoittuisi sekä verkostossa kiertäisi riittävästi lämmintä ilman huonelämpötilojen alenemaa.
Vai voisiko kenties puskurivaraajan paluuputki/putket olla kytketty jotenkin virheellisesti varaajan sisällä?
