Maakeruuputken asennussyvyydestä keskustellaan paljon ja on monenlaisia mielipiteitä.
- Keruuputken pitäisi kaiketi olla routarajan alapuolella.
- Kannattaa myöskin ottaa huomioon maaperän kosteuspitoisuus.
- On paikkoja, joissa lähellä pintaa maa on liian kuivaa ja silloin tarvitaan suurempi upotussyvyys.
- Joskus lähellä pintaa on hiekkakerros, joka muuttuu vähän syvemmällä paremmin lämpöä johtavaksi maalajiksi. Silloinkin kannattaa upottaa putkitus vähän syvemmälle.
Lapissa voi hyödyntää maaperän jäätymisen faasimuutosenergiaa.
Keruulta tulee kylläkin ihan vähän kylmempää maakiertonestettä, mutta keruun lämpötila laskee kuitenkin niin vähän,
että sillä ei ole mainittavaa merkitystä järjestelmän COP -arvoon.
Vaasassa Vaasan energiainstituutti tutkii maakeruuta. Ehkä heiltä tulee joskus tutkimustietoa asiasta.
Ruotsalaisen SGI -tutkimuslaitoksen Varia 511 raportissa pohditaan maakeruuputken syvyyttä ja siellä mainitaan syvyydet 0,9 - 1,5 metriä.
Upottamista routarajan alapuolelle pidetään tärkeänä, siksi Lapissa tarvitaan suurempi upotussyvyys, kuin Etelä.Suomessa.
Roudan syvyys riippuu maalajista.
Varia 511 raportti (taulukko 3.2 sivulla #49: Korrektionstabell vid beräkning av frostfritt djup (SBN 1980).) antaa maalajikertoimia routimiselle:
- Sora = 1,7
- Hiekka = 1,2
- Siltti = 1,0
- Savi = 0,6
- Turve = 0,3
Ilmeisesti ihan yksiselitteistä vastausta oikeaksi keruuputkiston upotussyvyydeksi ei ole olemassa.!