Ensimmäisessä tarjouksessa kaivon syvyys mietitytti mutta toimittaja sanoi ettei kaivon syvyyksiä voi suoraan verrata toisiinsa koska käyttävät erilaista tekniikkaa (jonka yksityiskohdat olen unohtanut...).
Palaan vielä tähän mainintaasi ja teen sen siksi, että joskus on ollut arvostelua siitä, että foorumimme on liian fakkiintunut ja kirjoitukset ovat vaikeasti ymmärrettäviä.
Maalämpöpumpun antama teho saadaan kahdesta lähteestä.
- Noin 70% pumpun antamasta lämpötehosta imetään maasta.
- Loput, eli noin 30% tulee ostosähkönä sähköyhtiöltä. 70% + 30% = 100%.
Kun tuo pumppu siis ottaa maasta 70kW lämpötehoa, ottaa se samalla sähköverkosta 30kW sähkötehoa, yhteensä pumppu antaa siis 100kW lämpötehoa.
Mistään ei tule mitään outoa lisätehoa. Lämpöteho tulee vain noista kahdesta, maasta ja sähkölaitokselta.
Lämpöpumpun hyötysuhde, COP on ulos saatu lämpömäärä jaettuna ostoenergian määrällä.
100kW / 30kW = 3,33. Tämän pumpun COP on siis 3,33 COP.
Pumppu ei itse tee mitään lämpöä, se vain kerää lämpöä ja oman kompressorinsa avulla se "tiivistää" matalan maasta tulevan lämpötilan korkeammaksi lämpötilaksi.
Ilman tulistustekniikkaa lämpötila saadaan nostetuksi kohtuudella noin +55C asteeseen.
Mitä kuumempaa yritämme tehdä maalämpöpumpulla sitä enemmän se alkaa kuluttamaan ostosähköä.
Sen takia maalämmöllä ei kannata yrittää lämmittää patteriverkkoa, johon tarvitaan 60 asteista tai sitäkin kuumempaa kiertovettä.
Maalämmön hyötysuhde COP, laskee kovasti, jos kiertoveden tulee olla kovin kuumaa.
Ja päinvastoin, maalämmön hyötysuhde COP, paranee, jos kiertoveden lämpötila voidaan pitää alhaisena.
Siksi lattialämmitystapa on maalämmöllä edullinen. Siihen tarvitaan alle +40C kiertoveden lämpötila, jolloin COP voi olla jopa 5 COP, kun patteriverkostoisella systeemillä se on yleensä alle 3,5 COP.
Lämpimän käyttöveden lämpötila on hiukan ongelma lämpöpumpulle.
Tavallinen vaihtoventtiiliperiaatteella toimiva lämpöpumppu tuottaa lämpimän käyttöveden niin, että vaihtoventtiili kääntyy asentoon, jossa kiertovesi, se sama, joka kiertää lämmityskierrossakin, meneekin nyt lämminvesivaraajaan.
Varaajan lämpötila pitäisi saada vähintään +45C lämpötilaan, mieluummin jopa yli +50C lämpötilaan.
Kun tuotetaan noin kuumaa kiertovettä, laskee hyötysuhde, COP noin 2,2 ... 2,6 lukemiin, lämpötilavaatimuksesta riippuen.
Tämä ongelman ratkaisemiseksi on kehitetty ns. tulistuspumppu, jossa ei ole ollenkaan vaihtoventtiiliä.
Tulistuspumpussa on sen sijaan 2 lämmönvaihdinta, lauhdutinta.
Ensimmäisellä vaihtimella tuotetaan kuuma käyttövesi. Siihen tulee kompressorilta kuumakaasu, jonka lämpötila voi olla yli +100C -astetta. Sen avulla voidaan tuottaa jopa +80C lämpöistä käyttövettä.
Nyt normaalin talon lämmittämisen aikaa tuotetaan samalla lämmin käyttövesi ja hyötysuhde pysyy korkeana, patteritalossakin se on on yleensä yli 3 COP.
Pattereiden kiertovettä kuumentaa toinen lämmönvaihdin, lauhdutin.
Patteriverkostoisella COP -tilannetta voidaan parantaa suurentamalla lämpöä luovuttavien lämpöpattereiden pinta-alaa.
Se tarkoittaa pienten pattereiden vaihtamista isommiksi, tai joskus uusien pattereiden lisäämistä lämmittämään taloa.
Pattereissa tarvittavaa kiertoveden lämpötilaa alentaa myöskin talon lämpöeristyksen parantaminen.
