Mitä tulee tarvittavaan viilennystehoon niin ilman tilavuuvirta on se rajoittava tekijä
Periaatteessa voisi toki olla noin, mutta käytännössä konvektoreiden puhaltimista saa aikaan niin suuren ilmavirran, että rajoittavaksi tekijäksi muodostuu lämmön siirtyminen lamellien välissä kulkevasta ilmasta lamelleihin. Tämä on tilanne, jos puhallinnopeuden (ja oletuksena myös ilmavirtauksen) kaksinkertaistaminen pudiottaa ilman jäähtymän puoleen. Jos ilma on alun perinkin jäähtynyt vain muutaman asteen, ei ilmavirran kaksinkertaistuminen välttämättä vaikuta juurikaan siirtyvään lämpötehoon. Sen sijaan riittävä vesivirta on tarpeen, jotta lamellipatteri kylmenee kauttaaltaan mahdollisimman kylmäksi. Vesivirtauksen on oltava käytännössä erittäin suuri, jotta vesivirta aiheuttaisi havaittavaa melua (olettaen, että muu putkisto on muovia), kun taas ilmavirta on tyypillisesti huomattava melun lähde. Suuri vesivirta ja pieni ilmavirta on käytännössä miellyttävä kompromissi ja aivan siedettävä tehionkin kannalta, ellei konvektorin puhaltaman ilman lämpötila ala olla kylmempää kuin maaliuoksen ja huoneen ilman lämpötilojen keskiarvo, jolloin jäähdytystehokin alkaa selvästi jo laskea.
Oma kokemukseni on, että muoviputkilla toteutettu maaliuosta kierrättävä konvektoriverkko on hämmästyttävän hiljainen (väittäisin, että jokseenkin äänetön) verrattuna samalla paine-erolla toimivaan vesikiertoiseen rautaputkilla toteutettuun lämmitysradiaattoriverkkoon, vaikka jälkimmäistä vielä kuristettaisiin voimakkaasti säätöventtiileillä (mikä hiljentää radiaattoreita merkittävästi).
