Käyttöveden kierron energian kulutus ei ole pelkästään teoreettisen ideaalinen tapaus ja siksi käytännössä tapahtuvat fysikaaliset ilmiöt tulee myöskin huomioda karkeaa arviota pohdittaessa. Mlp:n ongelma käyttöveden kierrosta on nimenomaan siitä seuraava jatkuva "pätkäkäynti" korkealla vastapaineella kompressorille käyttövettä tehtäessä, mikäli kierto toteutetaan perinteisesti tuomalla kierron paluu käyttövesivaraajan alaosaan ja lähtö luonnollisesti ylhäältä tai vaihtoehtoisesti termostaatiseen syöttösekoitusventiilin paluun haaraan. Tällöin edellisessä sekoitetaan käyttövesivaraajan kerrostumia jatkuvasti kierron ollessa päällä ja myöskin jälkimmäisessä tapauksessa termostaattiventiili ottaa jatkuvasti varaajasta lämmintä vettä ja syöttää vastaavasti "kylmää" tulevaa raakavettä varaajaan, jossa kierrosta johtuva veden virtaama sekoittaa lämpökerrostumat. Tästä johtuen varaaja jäähtyy anturien mittaamissa paikoissa huomattavasti nopeammin kuin laskennallinen tilavuuksiin ja vastaaviin energia sisältöihin perustuva laskelmasi.
Yleisesti olisi hyvä jos koko käyttöveden kierron voisi välttää, mutta aina se ei ole mahdollista. Kuitenkin ennenkuin toteuttaa käyttövesikiertoa oli syytä harkita erillistä pientä sähkövaraajaa lähellä kulutuspisteitä, jos tällä voisi välttää varsinaisen kierron toteuttamista. Tälläisen pienen puskurivaraajan energian kulutus on oikein mitoitettuna/toteutettuna/säädettynä huomattavasti pienempi kuin kierrolla varustettun järjestelmän.
Ongelmallisia tilanteita esiintyy usein vanhoissa rakennuksissa esimerkiksi vaihdettaessa lämmitysjärjestelmää maalämpöön saneeraamatta samalla talon käyttövesiputkistoa nykyaikaiseksi. Itselläni oli tälläinen tilanne vuonna 2011 siirtyessäni maalämpöön ja toteutin aikaisemmin käytössä olleen suoran käyttöveden kierron seuraavasti. Koska käyttövesi linjat olivat melko pitkät ja asuintilat kahdessa kerroksessa ja kummassakin kerroksessa neljä erillistä kulutuspistettä, niin kierto oli tapauksessani mielestäni järkevä säilyttää, etenkin kun kaikki kolme linjaa (kylmä, lämmin ja kierron paluu) olivat runkolinjojen osalta villalla eristettyinä alakerrassa lasketun katon sisällä välipohjan ontelolaattaan kiinnitettynä, putkituksen ollessa kuparista rakennusvuodelta 1984. Itse vakuutuin kierron tarpeellisuudesta kun olin pysäyttänyt ensikertaa käyttöveden kierron kiertovesipumpun kesällä loman ajaksi vuonna 2011 ja sitten se ei enää suostunutkaan käynnistymään loman jälkeen ja maalämpöremonttiin oli aikaa parisen viikkoa. Tällöin tuli konkreettisesti todettua kuparin erinomainen lämmönjohtavuus kahdessa mielessä, eli ensiksi suihkussa sai juoksuttaa vettä todella pitkään ennenkuin siedettävän lämpöistä vettä tuli (siis pitkät putkilinjat 15-20m) ja kun veden juoksutuksen sitten hetkeksi sulki, niin jälleen meni pitkä tovi ennenkuin tuli jälleen lämmintä vettä suihkusta (siis veden virtauksen pysähdyttyä haalea kuparinen putkisto imaisi lämmöt seisovasta vedestä itseensä ja eristeisiin, joten jälleen raikkasta suihkua hanaa uudelleen avattaessa), vasta neljännen käyttökerran jälkeen vesi oli jotenkin siedettävää käytettäväksi.
Tämä johti siihen, että olin vakuuttunut kierron tarpeellisuudesta tapauksessani ja päädyin itse hankkimaan tekniseen tilaan mlp viereen pienen rosterivaraajan uretaanieristeillä tilavuudeltaan hieman vajaa 30 litraa omalla termostaatilla, 2kW vastuksella ja omalla täyttö/varoventtiili ryhmällä jotka kaikki kuuluivat varaajaan mukaan (OSO RW-30). Järjestelmään varaaja kytkettiin käyttöveden kierron paluuhaaraan Grundfos Alpha pumpun ja Oraksen linjasäätöventiilin jälkeen säkhkövaraajalle meno sisään ja samasta yhteestä sisäputkesta lämmin lähtö sähkövaraaraajan yläosasta ulos edelleen eteenpäin yhdistettäväksi mlp:lta lähtevään linjaan. Ja nyt sitten se oleellinen asia eli maalämpöpumpun lämpimän veden lähtöön laitettiin ensin yksisuunta/takaiskuventiili, josta liitytään T-haaraan (tarkemmin sähkövaraaja tulee kiinni "T-haaraan" ja mlp:n lämmin käyttövesi lähtö menee läpi haaran jonka perässä tulee sitten normaali Oraksen termostaattinen syöttösekoitusventtiili 420122 ja tästä lähtö jatkaa sitten tavallisena lämpimän veden linjana verkostoon).
Kun vielä kierovesipumppu on energiaa säästävä malli (7W), niin olen pitänyt pumpun jatkuvasti pyörimässä (ei seisovaa vettä, jota legionella rakastaa) kuristaen linjasäätöventiilistä kierron sopivan pienelle ja lisäksi säätänyt sähkövaraajan termostaatin vajaaseen 60C asteen maksimi lämpöön sekä lisäksi ajastanut varaajan lämpiämään arkisin aamulla/illalla ja kerran iltapäivällä tunniksi tavoiteltuhin käyttöajankohtiin ja viikon loppuna sitten useammin omien mieltymysten mukaisesti. Tämä toteutus ei siis sekoita laisinkaan mlp:n varaajaa vaan sähkövaraajalla kompensoidaan ainoastaan putkiston lämpöhäviöt ja nekin jäävät tässä tapauksessa rakennuksen sisälle. Itse olen ollut tyytyväinen ratkaisuun ja toimii minulla ihan OK. Käytännössä todettu, että noin 15-20 minuutin lämmitys sähköllä riittää käyttöveden käyttölämpimäksi saattamiseen tapauksessani, energian kekimääräinen vuorokausikulutus sähkövaraajalta mitattuna on ollut alle 5kWh (siis noin 1.800 kWh vuodessa, kallista? elämä on 😎, onneksi sähköenergian hinta on itselläni alle 4 snt/kWh kuukausimaksuineen verollisena + Carunan "sika-siirto" veroineen päälle ). Suosittelen lisäämään myöskin analogiset pintalämpömittarit eri haaroihin niin voi helposti todentaa linjan lämpötiloja erikohdassa teknistä tilaa, itselläni yksi on paluun haarassa ennen sähkövaraajaa, toinen varaajan jälkeen ennen T- haaraa, kolmas mlpl haarassa ennen takaiskua ja kolmas syöttösekoitusventiilin lähtevässä lämpimän veden linjassa. Itselläni säädetty termostaatti siten, että paluun palaava haara nuosee 55C asteeseen korkeimmillaan sähkövaraajan lämmittäessä ennen sähkövaraajaa.
Edit: 26.5. korjattu typoja ja sähkövaraajan malli OSO RW 30.