Selvennänpä vielä itse itseäni. Näin olen sen käsittänyt:
L1:n lämmitysjakson aikana vesi kiertää magneettiventtiilin kautta L1-piiriin. Se vesi joka ei "mahdu" shuntin kautta lattiaan, kulkee ohitusputken läpi lämmitysvaraajan puoliväliin ja sen alaosan paluuputkesta lauhduttimelle. Ts kun lattiaan menee pyyntilämpöä ja shuntti alkaa sulkeutua, kompressori lämmittää varaajaa.
Kun kompura ei käy, shuntti päästää vettä ohitusputken kautta varaajan puolivälistä lattiaan ja sekoittaa siihen lattiasta tulevaa paluuvettä, jotta saadaan pyyntilämpö. Se paluuvesi joka ei mene shuntin läpi menopuolelle, palaa lämmitysvaraajan alaosaan. Kun varaajan lämpö laskee riittävän alas, shuntti on täysin levällään ja koko vesikierto kulkee varaajan kautta, kunnes kompura lähtee käyntiin.
Varaajan alaosan vesi kiertää sen puoliväliin saakka, mutta sen yläosassa ei ole putkea, josta vettä voisi ottaa.
Jos shunttimoottori on liian hidas, se ei pysty pitämään L1:n lämpöä tasaisena, kun lämpötila nousee kattilapuolella nopeasti.
Kompuran käyntiinlähtö määritellään kaavalla L1 lämpö + 4 astetta - alaosaero. Kun alaosaero on enemmän kuin 4, L1:n lämpö laskee huilijakson lopulla alle L1 pyynnin, kuten nigotiatorin käyristä näkyy. Sillä saadaan pitemmät käynti- ja huilijaksot, mutta pyynti pitää olla silloin vähän korkeampi, jotta saavutetaan haluttu sisälämpö.
Joku kertonee, kuinka alaosaeron optimiasetus määritellään?