Raksaajan autovertaus on minusta oikea ja selittää ilmiön. Olen Xargon kanssa samaa sanomassa myös.
Pohjimmiltaan on kyse varaavan massan vaikutuksesta. Varaava massa toimii tehoa antavan pumpun ja tehoa talosta ulosottavan lämpövirran "välissä".
Rautalangasta: Oletetaan, että halutaan vakio huoneen lämpötila, esim. 21 C. Ulkona on aluksi -10 C ja se laskee nopeasti -20 C:hen.
0. Eri ulkolämpötilojen vallitessa varaava massa, eli betoni, on eri lämpötilassa. Tämä on monille itsestäänselvyys, mutta todistetaan: Näin täytyy olla, koska jos betoni olisi samassa lämpötilassa, ulkopuolen matalamman lämpötilan vuoksi lämpötilagradientti olisi jyrkempi ja sisälämpötilan täytyisi olla tavoitetta alempi.
1. Aluksi ulkona on ollut pitkään -10 C. Varaavassa massassa on termistä energiaa jokin määrä, sanotaan 10 palloa (SI-järjestelmän perusyksikkö tilanteisiin, joissa ei haluta tarttua lillukanvarsiin, kuten siihen, ovatko lukuarvot realistisia). Pumppu, betoni ja ulkopuoli ovat saavuttaneet tasapainotilan siten, että pumppu tuo joka tunti betoniin 10 palloa energiaa lisää ja ulkopuoli imee 10 palloa pois. 10 palloa/tunti on siis nyt tasapainoteho.
2. Kuvitellaan toinen tilanne, jossa ulkona on ollut pitkään -20 C. Varaavassa massassa on tällöin oltava jokin äskeistä suurempi määrä termistä energiaa, sanotaan 20 palloa. Pumppu, betoni ja ulkopuoli ovat saavuttaneet tasapainotilan siten, että pumppu tuo joka tunti betoniin 20 palloa energiaa lisää ja ulkopuoli imee 20 palloa pois. 20 palloa/tunti on siis nyt tasapainoteho.
3. Mitä täytyy tapahtua, kun siirrytään tilanteesta 1 tilanteeseen 2? Pumpun täytyy alkaa tuottaa pitkällä aikavälillä 20 palloa tunnissa, koska ulkopuoli alkaa imeä sillä teholla. Mutta pumpun pitää myös tämän lisäksi nostaa lattian energiamäärä 10:stä 20:een palloon. Muutoin lämpötilatavoitetta ei saavuteta, kuten kohdassa nolla todettiin. Tämän vuoksi teho kasvaa nousun aikana lineaarista nousuoletusta suuremmaksi, ja tarpeeksi jyrkällä muutoksella loppuarvoaankin suuremmaksi.
Auton kiihdytysvertaus toimii samalla tavalla. Liikkeen ylläpitämiseen tarvittavan tehon antaa P = Fv. Alussa 80 km/h nopeudessa tarvittava teho P_1 = F_v1 x v_1, missä F_1 on vastusvoimien summa 80 km/h nopeudessa. Lopussa 100 km/h nopeudessa tarvittava teho P_2 = F_v2 x v_2, missä F_1 on vastusvoimien summa 100 km/h nopeudessa. Kiihdyttäessä jossain nopeudessa v_3 (80 ja 100 välissä) tarvittava teho on P = Fv = F_3 x v_3 + m x a x v_3, koska kiihdyttämiseen tarvitaan voima F = ma. Jos nopeuden muutos eli kiihtyvyys on nyt kovin suuri, tarvittava teho voi olla yli 100 km/h vakiotehon.
Auto tulee ylämäkeen -vertaus ei vastaa tätä tilannetta, koska siinä ei ole varaavaa massaa ja sen termistä energiaa vastaavaa "välissä olevaa systeemiä, joka on tasapainossa tehon tuottajan ja kuluttajan kanssa, ja jolla on oma arvonsa, joka riippuu tehosta, ja jonka muuttamiseen tarvitaan tehoa". Tai ainakaan minä en näe, miten siinä olisi.
Kosteus saattaa vaikuttaa, mutta en äkkiseltään uskoisi, että voisi olla samassa suuruusluokassa tämän ilmiön kanssa. Täytyy joskus laskeskella
