Olen "Roori" :n kanssa samaa mieltä.
Ei kannata urheilla varsinkaan lämpökaivon mitoituksella.
Mitoitusohjelmakin antaa yleensä sen pienimmän mahdollisen lämpökaivon syvyyden.
Kaivon mitoitusvaiheessa ei tunneta kallioperän laatua. Mitoituslaskenta olettaa yleensä kallioperän olevan lämmöntuoton kannalta keskimääräistä.
Jos sattuukin kohdalle lämmöntuoton kannalta huono kallio, ei tuo mitoitusarvokaan riitä.
Ja huomatkaa, että mitoitussyvyys kaivolle on aina ns. aktiivisyvyyttä, eli se syvyys, jossa keräinputki on aina veden ympäröimänä.
Kaivon yläpäähän jää kuiva osuus, josta ei saada mitään lämpöä.
Kaivolle pitää tulla lisäsyvyyttä ainakin sen yläpään kuivan osuuden verran.
Mitoitusta laskettaessa ei voida arvioida kuivan osuuden pituutta, se selviää vasta poratessa, eikä aina edes vielä silloinkaan.
Porauttakaa aina mieluummin jonkin verran mitoituslaskelmaa syvempi lämpökaivo.
...
Ja vielä pumpun mitoituksesta.
Kun rakennetaan hyvin eristettyjä taloja, esimerkiksi ns. passiivitalot, on ilmennyt uusi ongelma mitoituksessa.
Ongelma on asukkaiden erilaiset lämpimän käyttöveden käyttötavat.
Joillekin perheille riittää pikasuihkuttelu, toiset saattavat kaivata pitkiä, nautinnollisia hetkiä lämpimässä suihkussa.
Rakennuksesta lämmitystarve on laskettavissa, asukkaiden osuus ei niinkään helposti.
Passiivitalossa saattaa asumisesta johtuva lämpöenergian kulutus lähestyä rakennuksen omaa kulutusta.
Siksi
ei ole syytä valita pienintä mahdollista lämmityslaitetta! Tai sitten pitää opettaa perhe säästämään.
Lisään tähän vielä
linkin artikkeliin, jossa kerrotaan Vaasassa tehdystä vertailututkimuksesta.
Lainaus yllä mainitusta artikkelista:- Ehkä suurin yllätys meille oli se, että asukkaiden merkitys on huomattavasti suurempi kuin lämmöneristämismääräysten merkitys talon energiatarpeessa. Asukkaat helposti kuluttavat sen, minkä talot säästävät.