Tuo 20.000 kWh/vuosi kaivosta saatavissa on pitkän ajan raja, muuten porareiän ympäristön kallioperä menee liian kylmäksi.
Sekään raja ei toki ole ehdoton.
Jos kaivoa käytetään vain vuosi - pari, voidaan ottaa enemmän, koska kalliossa on varastoituneena lämpöä.
Mitoitusohjelmat koettavat mitoittaa keruun määrän niin,
että kallioperään maan pinnalta ja syvyyksistä siirtyvä lämpöenergia
asettuisivat jossain vaiheessa tasapainoon kaivosta otetun lämmön kanssa.
Porareiän lähiympäristön kalliomassan lämpötila asettuu lopulta jonnekin lähelle 1/2 kertaa alkuperäisestä lämpöastemäärästä.
Hetkellisesti voidaan ottaa noin 3 kertaa suuremmalla teholla energiaa.
Jos normaalikuorma Keski-Suomen alueella on noin 10 - 12 W/m, voidaan hetkellisesti ottaa noin 30 Wattia/metri.
Jos otetaan enemmän, menee kaivo jo muutaman tunnin kuluessa jäähän.
Kaivoon ei ehdi siirtyä ympäröivästä kalliomassasta riittävästi lämpöä.
Tämäkään ei aina pidä paikkaansa.
Kaivo voi olla korkeamman maastoalueen reunamilla ja kaivossa voi olla halkeamia,
joiden kautta kaivoon tulee virtaavan veden mukana enemmän tai vähemmän uutta lämpöenergiaa.
Energiakaivo on onnepeliä.
Ehkäpä ei silti kannata alkaa lottokoneella määrittämään lämpökaivon syvyyttä!

Pienemmän termisen vastuksen omaava keräin parantaa hiukan lämpöpumpun COP -arvoa,
koska sen avulla päästään lähemmäs kaivon veden lämpötilaa.
Samaa asiaa hoitaa kaivon täyttäminen lämpöä hyvin johtavalla täytemassalla, esimerkiksi bentoniittisavella.