Maalämpökaivon mitoittamisen perusteena voi käyttää sekä huipputehoa,
että vuotuista kaivosta otettavaa kilowattituntimäärää, siis lämpöenergian määrää,
koska nämä ovat tietyllä tavalla toisiinsa sidottuja suureita,
mikäli lämpöpumpun tehon mitoittaminen on tehty oikein.
Turvallisempi peruste on kuitenkin vuotuinen kaivosta otettavan lämpöenergian määrä.
Silloinkin pitää ottaa huomioon valitun lämpöpumpun teholuokka.
Jos valitaan reippaasti ylitehoinen pumppu, enemmän kuin 130 % ylimitoitettu,
tarvitaan kaivoon lisää syvyyttä, jotta kaivosta tulevan keruunesteen lämpötila ei laskisi liikaa.
Vuotuinen maasta otettavan lämpöenergian määrä on siis se paras peruste mitoituslaskennalle.
Laskennassa oletetaan kallioperän olevan ehyt, ilman pohjavesien läpivirtausta. Kaivon oletetaan olevan ns. kuiva kaivo.
Tällöin turvaudutaan pääasiassa siihen energiavarantoon, joka on porareikää ympäröivässä kalliomassassa varastoituneena.
Kallioperään tulee vuosittain vain pieniä määriä lisäenergiaa ylhäältä päin aurinkoenergiaa ja maan sisästä geotermista energiaa.
Geotermistä energiaa nousee kaivolle noin 40 - 70 mW teholla /neliömetri, siis erittäin vähän.
10 metrin säteellä olevalle alueelle, joka on noin 314 m2, nousee maan uumenista vuodessa vain noin 150 kWh uutta lämpöenergiaa.
Se ei ole paljon.
Aurinkoenergian määrä on suurempi, mutta sen määrä riippu maan pinnalla vallitsevista olosuhteista
ja sen paikallista suuruutta on vaikea määrittää.
Uutta lämpöenergiaa siis latautuu kallioperään varsin vähän ja
suurimmaksi osaksi turvaudutaan kallioperässä jo ennestään olemassa olevaan energiavarantoon.
Lämpö siis siirtyy porakaivon ympäristöstä porakaivolle.

Kuvan arvot ovat 200 metrisellä kaivolla noin 130 metrin syvyydeltä
ja ovat vain laskennallisia, eivätkä perustu mittauksiin.
Siirtymisessä on suuri merkitys kallioperän kiviaineksen lämmönjohtumisluvussa λ, (= W/mK).
Alhaisella lämmönjohtoluvulla kaivolle siirtyy huonosti lämpöenergiaa kaivoa ympäröivästä kalliomassasta ja
lämmön siirtymisen säde jää pieneksi. Lämpöä siis siirtyy huonosti kaivon ympäristöstä kaivolle.
Korkean lämmönjohtavuuden omaavassa kiviaineksessa lämpöä siirtyy paremmin ja kauempaa porakaivolle.
Lämmön keruualueen säde on suurempi, lämpöä tulee kauempaakin kaivolle ja
kaivosta voidaan ottaa vuosittain enemmän lämpöenergiaa ilman, että kaivo jäähtyy liiaksi.
Edit 3.9.2016.: Korjasin kirjoitusvirheeni: 50 kWh → 150 kWh