Enpä malta on olla kantamatta omaa rikkaani rokkaan....Uusi tekniikka, uudet ongelmat ja se kotimainen laatu.
Messingissä on ns. sinkkikadon kestävää laatua, joka kestää oleellisesti paremmin hapanta luonnon vettä. Myös kloridi pahentaa voimakkaasti sinkkikatoa mutta Suomessa kloridipitoista vettä on harvoin tarjolla muualla kuin aivan rannikolla ja saaristossa. Kaupunki vesi on neutraloitu veden flokkausta varten ja toisaalta putkistojen kestoiän parantamiseksi. Sinnikikato saa metallin muuttumaan pulverimaiseksi ja lopulta erittäin hauraaksi. Tämä edellyttää kosketusta veteen ja tapahtuu luonnollisesti nopeammin kuumassa kuin kylmässä.
Sinkkikadon kestävät laadut sisältävät vähemmän sinkkiä ja usein hiukan tinaa. Pronssissa ei tapahtdu sinkkikatoa. Itse olen jonkin verran käyttänyt eri tarkoituksiin romuina kerättyjä liittimiä. Jotkut puhdistuvat hapossa (esim. laimea HNO3) kullan värisiksi, toiset menevät melkein mustiksi ja osa kuparin väriseksi. Löydäksissäni on paljon teollisuustavaraa. Nuo kullanväriseksi tai vähintään mattapintaisen messinginväriseksi muuttuvat ovat sinkinkestävää, kuparin väriseksi tai mustaksi menevät eivät. Sinkkikadon kestävä messinki on usein merkitty osiin CR, DZR (korrosion kestävä, sinkkikadon kestävä). Tietysti kiinassa tehdään vain sinkkikadon kestäviä
Se että tuota hapertuvaa roinaa on myytävänä, on ihan silkkaa kusetusta. Valmiiden osien hinta tiskillä on varmaan yli 10 kertainen metalliin verrattuna ja tuo sinkkikadon kestävä ei aineskoostumuksen mukaan voi olla kuin ehkä 10-20% kalliimpaa. Luultavasti valmistuskin paremmasta tavarasta olisi helpompaa. Valmistajalle halpa metalliseos on merkittävä kustannustekijä ja hinta tuotteelle keksitään myöhemmin.
Jos mutteri halkeaa vuoden tai kahden jälkeen, syynä ei voi olla kemialliset olosuhteet vaan sen täytyy johtua suoraan fysikaalisista syistä tai kelvottoman heikosta rakenteesta jo alkujaan. Mutterihan ei ole edes kosketuksissa sen nesteen kanssa. Tuo jäätyvä vesi tuntuisi erittäin loogiselta. Tietysti ylikiristys ja mekaanisesti heikko rakenne voivat tuon aiheuttaa myös. Mitä paremmin se vesi sen kierteen täyttää, sitä paremmin jäätyessään pääsee ponnistamaan. Eli rasvaa - kuten on neuvottukin - kannatan minä.
Itse olen törmännyt monesti sellaisiin liittimiin, joissa mutterin vastakierre on korkannut vesijohdoissa ja näissä on aina tuo rakenne vedetty ihan käsittämättömän ohueksi. Uein on vielä ollut toinen kierre sisällä, jolloin metallia jää alle milli kierteiden pohjaan. Ajan kuluessa alkavat tiputtaa (halkeama) ja kiristettäessä sitten korkkaavat lopullisesti.
Kumin haju ei johdu ammoniakista vaan kumista haihtuvista orgaanisista aineista. Ammoniakkia taas löytyy usein sieltä missä on tuoretta lantaa, aivan erityisesti varsinkin kanan kakasta lähtee paljon ammoniakkia.
