Tervehdys.
Vähän aikaa olen katsellut kirjoittelua tällä palstalla ja ajattelin vähän itsekin aiheesta sitten kirjoitella, tässä yhteydessä lähinnä maaputkistoon liittyen.
Meillä on käytössä 1980 käyttöön otettu Ekopak 9 Junior liitettynä n 1700 litran vesivaraajaan ja lämmönkeruu tapahtuu muoviputkella, noin 290 m, savisesta maasta eteläsuomessa. Kompressorilla on käyntitunteja takana reilut 90000, kiitos ison varaajan (käynnistyksiä 1..3/vrk) ja matalana pidetyn läuhtumisläpötilan.
Sitten havaintoihin maaputkiston käyttäytymisestä:
Putki jäi lämmöntarpeeseen nähden alamittaiseksi kun ei haluttu kasvimalle mennä sen kanssa ja suunnitellulla aluella tuli kalliota turhan lähelle.
Edelläolevasta johtuen maakierron lämpötila laski reilusti pakkaselle
ja alkoi jäädyttää märkää savea putken ympärillä. Jäätyessään savi turpoaa ja painaa ympäroivää ainesta sivummalle. Tätä kun oli jatkunut muutaman vuoden alkoi nurmikolle painua oja maaputken kohdalle, menopuolelle enemmän.
Noita ojia on nyt tasailtu muutamaan kertaan. Tästä oppineena on nyt muutaman vuoden maakierron lämpötilaa helpotettu mm pienellä poistoilma lämpöpumpulla ja puiden poltolla uunissa.
Jäätyminen estää myös maassa olevan veden virtauksen keruuputken pintaan ja estää näin lisälämmön tulemisen saataville. Myös lämmitysteho ja COP alenee nopeasti kierron mennessä pakkaselle (ainakin näissä vanhoissa R12 koneissa).
Nyt järjestelmään on lisätty Ultimaten pienempi IVLP tekemään peruskuormaa (liitettynä lattialämmityskiertoon) ja Ekopak hoitelee säätökoneena varaajan lämpötilan niinkuin ennenkin. Nyt tilanne näyttää hyvältä, maasta tuleva kierto on noin 3*C edelleen.
