Oheisessa kuvassa on keruuliuoksen ja kaivon lämpötilojen käyttäytyminen viime yöltä parin normaalin käyntijakson ajalta.
Keruuliuoksen ensimmäisen kierroksen, 16 min ajan, on liuoksen lämpötila melko tarkkaan kaivossa olevan veden läpötilassa.
Kun tiedetään putkikoko ja virtaus, voidaan laskea millä ajanhetkellä keruuputken eri kohdissa ollut liuos saavuttaa lämpötila-anturit.
Näin laskien todetaan, että kaivon kylmin kohta on 40 metrin syvyydellä ja lämpötila siellä on 3,8 C.
Lämpimin kohta on, kuten voi olettaakin, kaivon pohjalla, lämpötila siellä on 4,3 C.
Toisella kierroksella liuoksen lämpötila laskee johtuen putkimuovin huonosta lämmönjohtavuudesta.
Koko käyntijakson tuloliuoksen keskilämpötila on 3,85 C.
40 mm kupariputken 1,5 mm seinämän lämmönjohtavuus on n. 2000 kertaa parempi kuin 40 mm muoviputken 2,4 mm seinämän.
Jos rakennetaan keräin, jossa on koko matka alaspäin ja parikymmentä metriä ylöspäin menevä 40 mm kupariputki ja loppu ylöspäin tuleva putki on lämpöeristetty.
Ja lisäksi oletetaan, että tällä keräimellä saadaan lämpöpumpulle liuosta, minkä lämpötila on sama kuin kaivon pohjalla olevan veden lämpötila.
Tällä superkeräimellä saataisiin keskimäärin 0,45 C lämpimämpää liuosta höyrystimelle.
Tiedetään että yhden asteen lämpötilan nousu parantaa hyötysuhdetta (COP) n. 3%
Superkeräin parantaisi COP:a 1,35%
Minun vanhassa L-Ässässä on COP n. 3,3
Superkeräimen johdosta COP olisi 1,0135*3,3 = 3,345
L-Ässä kuluttaa vuodessa 6100 kWh sähköä ja saa tällä aikaan taloon lämpöä 20130 kWh.
COP:lla 3,345 sama energia tuotettaisiin 6018 kWh:lla
Säästöä tulisi 82 kWh minkä rahallinen arvo olisi 9€ 95c vuodessa.
Luulen että en rakenna superkeräintä.
ATS
