Tämän syksyn projektina on ollut maalämmön lisääminen 100 m2 hallirakennukseen. Pumpuksi tuli Nibe F1145 6kW ja kaivolle syvyyttä 190m.
Asennuksen jälkeen ongelmaksi muodostui lämmön siirtyminen lattiaan vaikka laatalla sinänsä oli paksuutta 15 cm. Käytetyssä 16mm putkessa ei vain riittänyt tilavuutta ja alle 40 litran vesimäärän kiertoaika jäi kahden minuutin luokkaan. Osasyynä lienee myös hyvä lämmöntuotto 5 asteisesta keruunesteestä 20 asteiseen jakoon. Paluulämmöt nousivat nopeasti ja sitä myötä myös menolämpö.
Asteminuutit juoksivat sitä vauhtia, että käyntijakson pituus jäi alle varttiin. Pelkkä asteminuuttien nostaminen ei riittänyt, sillä seuraavaksi käyntiä katkoi pyyntilämmön ja menolämmön erotuksen liian pieni raja-arvo. Lopulta asteminuuttien nostolla 400:aan ja raja-arvon kasvatuksella käyntijakson pituus saatiin reiluun puoleen tuntiin:
Päätin kuitenkin lisätä piiriin puskurivaraajan 2-putkikytkennällä, kun onnistuin saamaan parilla kympillä vanhan rosterisen 300l käyttövesivaraajan. Varaajaan hitsasin meno- ja paluuyhteet ja päälle vielä yhden nipan ilmausta varten.
Pumpun asetuksiin ei koskettu mitenkään ja käyntijaksot pitenivät huomattavasti aikaisempaan verrattuna. Paluulämmöt eivät enää piikitä.
Lopullinen hyöty puskurista saatiin esiin edellisessä kuvassa klo 18 lisätyllä ulkoisella menoanturilla. Nyt asteminuuttien laskenta perustuu lattiaan todellisuudessa menevän veden lämpötilaan. Käyntijaksot jo noin tuplaten pitempiä verrattuna ilman puskuria tilanteeseen! Nyt paluulämpö lähentelee samoja lukemia tunnin käymisen jälkeen kuin ilman puskuria jo muutamassa minuutissa.
Eli puskuri ei pelkästään paranna tilannetta suurentuneen vesmassan verran vaan myös edistää lämmön siirtymistä kohteeseensa
