Ensimmäisenä nyt pitää saada kaikki kiertävä vesi ihan maksimi virtaamalle ja täytyy vielä varmistaa, ettei yksikään kara ole juuttunut sinne pohja asentoon. Kyllä silloin alkaa lämpöä levitä, jos kerta vastuksilla saadaan vielä nostettua hieman yli 60 asteen kiertolämpö. Eli palaava litku täytyy olla tarpeeksi jäähtynyttä, jotta kompura yleensä on edes päällä. Eli paluuseen täytyy saada jotain max 50 asteen vesi, jonka kompura saa nostaa ensin esim 55 asteeseen ja vastukset siihen päälle sen, mitä pystyy. Jos paluu on luokkaa 60 astetta, niin ei taida kompura enää edes olla mukana, vaan vastukset nostaa sitä pari astetta ja homma pissii sitä enemmän, mitä korkeampi on palaavan veden lämpö. Eli uudestaan vielä. Kaikki termostaatit pois kokonaan ja karojen naputtelut auki asentoon. On meinaan tältäkin päivältä kokemusta juuttuneesta apupatterin karasta, jonka naputtelu ja jousen työntely keski aika kauan. Kierto saadaan ensin maksimiin, jolloin lämpöä saadaan hukattua maksimi määrä. Jos Dt laskee tarpeeksi alkaa lämmön kiskonta kaivosta kunnolla. Kaiken A ja O on tuon toision kyky hävittää sinne tuleva lämpö. 60 asteinen patteri on kyllä jo kuuma ja omasta kokemuksesta tuollaisilla pienilläkin pattereilla saadaan aika kivasti tehtyä lämpöä jopa 50 asteen pyynnillä. Eli itse räpelsin juurikin yhden talven yli ihan kepoisesti yläkerran mini pattereilla ennen lattiaremonttia. Kiertoa pitää kyllä olla reilusti ja se pitää nimenomaan varmistaa. Ei auttanut termostaattien auki kiertäminen pelkästään, koska lähes jokainen karan nappi oli juuttunut jos ei kiinni, niin puoliväliin.
