Jos oikein ymmärsin, niin tuolla modauksella tavoitellaan käyntijakson pituuden kasvattamista. Mutta minkä mittaisen käyntijakson pituuden kasvattaminen sitten lisäisi hyötyä ja minkä mittaisen jakson kohdalla hyötyä ei enää saataisi?
Meillä on vanhemman mallinen SH 13 (Oumanin ohjain) ja 500 litrainen varaaja. Tyypillinen käyntijakson pituus tässä talossa ja tuolla laitteistolla on hieman yli 30 minuuttia noin -10 asteen ulkolämpötilaan asti. Sitä alemmissa ulkolämpötiloissa käyntijaksojen pituus kasvaa ja alle -20 asteen ulkolämpötilassa pumppu toimii lähes ympärivuorokautisesti. Enimmillään käyntijaksoja on vuorokaudessa 20 - 24 kappaletta. Vuositasolla käynnistyksiä on noin 3700 ja käyntiaikasuhde vaihtelee vuositasolla 24 - 29 % välillä.
Masiinaa on mahdollista käyttää myös niin, että pumpun ja varaajan välistä vettä pyörittävä pumppu toimii suuremmalla teholla. Silloin se sekottaa koko varaajan veden jokaisen käyntijakson aikana ja lämmittää varaajan ylös asti kunnes ylämittaus katkaisee lämmityksen. Kireillä pakkasilla laitteiston tehoreservi kuitenkin tulee vastaan siitä riippumatta millä nopeudella latauspumppu toimii. Lisäksi laitteiston energiatehokkuus heikkenee tällä käyttötavalla, koska varaajan vettä lämmitetään tarpeettoman kuumaksi siihen nähden, mitä lattiaan tarvitsee työntää. Toisaalta käynnistysten määrä vuositasolla vähenee vajaan kolmanneksen, mutta kun kukaan ei osaa sanoa kuinka monta kymmentä tuhatta käynnistystä kompressori kestää, niin vaikea tätäkin asiaa on arvioida. Käyntijaksojen välit ovat tällä asetuksella jonkin verran pitempiä, mutta minusta näyttää muutaman vuoden mittausten seuraamisen perusteella siltä, että kaivosta tulevan nesteen lämpötilaan vaikuttaa aivan suoraan ja muutaman vuorokauden viiveellä pumpun käyntiaikasuhde. Keruunesteen lämpötilan suhteen ei näytä olevan mitään merkitystä sillä, onko käyntijakson väli 30 minuuttia vai 60 minuuttia.
