Terve!
Tässä haarukoidaan parhaillaan lämpöpumpun mitoitusta ja kaivojen kokoja. Kaivoja on joka tapauksessa tulossa kaksi kappaletta ja syvyys siinä 150 metrin luokkaa.
Nyt on havaittavissa kahdenlaista mielipidettä kaivojen kytkemiseksi toisiinsa eri toimittajien välillä. Toiselta toimittajalta on selkeä ohje, että kaivot kytketään rinnakkain eli maakiertoon lähtevä virtaus jaetaan kahtia ja kierrätetään molemmat lirut oman kaivonsa kautta. Tällöin virtauksen tasapainotuksessa lienee omat kikkansa, mutta tämä on tehtävissä paluuvirtauksen lämpötilamittauksilla.... tämähän ei siis tasaa virtausta, sillä olosuhteet eri kaivoissa voivat olla täysin erilaiset, mutta palaava vesi on saman lämpöistä. Ns. köyhemmästä kaivosta kiertää selkeästi vähemmän tavaraa.
Toisella toimittajalla oli taas ehdotuksena, että kytketään kaivot sarjaan, eli vesi ensin toisen kaivon läpi ja sitten toisen kaivon lävitse.... perusteluna: ei tasapainotusongelmia.
Yritin mietiskellä vähän ratkaisujen eroja ja ohessa muutamia ajatuksia. Jos niiden jälkeen herää jotain uusia mietteitä, niin mielelläni kuulisin niitä.
- Jos putkiston tilavuus on molemmissa tapauksissa sama, niin tällöinhän virtausnopeus on sarjakytkennässä tuplat. Tämä aiheuttaa tietysti muutoksia turbulenssitasossa (parantaako lämmönvaihtoa putken seinämän lävitse), mutta toisaalta lisää pumppausvastuksia ja sitä kautta pumppauskustannuksia.
- Keskimääräinen lämmönsiirto molemmissa ratkaisuissa on sama, sillä tietty vesitilavuus viipyy yhtä pitkään maan alla molemmissa ratkaisuissa. Poikkeavaa on se, että sarjaankytkennässä ensimmäisessä kaivossa maaliuoksen lämpötila on alhaisempi kuin toiseen kaivoon sukellettaessa. Tästä seuraa se, että ensimmäisessä kaivossa vallitsee suurempi lämpötilaero maakierron nesteen ja porareiän veden välillä. Tällöin myös lämmönsiirtyminen on voimakkaampaa ja ekasta reiästä käytännössä otetaan lämpöä enemmän ulos eli ensimmäinen kaivo päätyy ajan mittaan kylmemmäksi. Aiheuttaako tämä esim. sen riskin, että ensimmäinen kaivo kilahtaa jäähän toisen vielä ollessa reilusti sulan puolella.... ja onko sillä mitään väliä?
Mitä muuta tulee foorumilaisille mieleen asian tiimoilta? Miten yleistä tämä sarjaan kytkeminen on, kun asennusohjeissa on näkyvillä vain näitä rinnankytkettyjä maakiertoja?
Sitten vielä toinen kysymys, joka liittyy lämpimän veden tuottoon tarvittavaan tehotarpeeseen. Kun rakennuksen suunnittelussa käytetty ohjelmisto antaa maksimaaliseksi tehontarpeeksi n. 20 kW (ulkona -29 C ja sisällä 15-21 C riippuen huonetilasta), niin paljonko on järkevää varata lämpimän veden tuoton tehoreserviksi ääritilanteessa? Jos ei reserviä ole yhtään, niin pysyykö lämpimän veden tuotto yleensä yllä ja puuttuva teho näkyy käytännössä ongelmana pitää yllä lattiakierron lämpötilaa (kylmä vesi painuu varaajan alaosaan painovoimaisesti)? Tätä kysymystä vaikeuttaa tietysti valittu varaajan koko sekä lämpimän käyttöveden kulutustottumukset. Tunnin kuumalla suihkulla saa varmaan kaikki polvilleen tulipalopakkasilla...
T:Antti
