Maalämpö tulossa ja suunnitelmissa siirtyminen lattialämmitykseen vaiheittain. Mietin nykyisen hyvin toimineen ja ilmeisen hyväkuntoisen patteriverkoston (34 vuotta, 2 piirinen, 14 patteria, 230 m2) kohtaloa. Hävittämisen sijaan voisi tehdä yhdistelmän jossa uuden lattialämmityksen lisäksi suurin osa pattereista säilyisi, ja patteriverkoston syöttö- ja paluuputket uusittaisiin varmuuden vuoksi. Mieleen tulee yhdistelmällä saavutettavia etuja (plan A):
-
suurempi lämmönluovutus pinta-ala > alhaisemmat syöttöveden lämpötilat > parempi COP
-
lattiapiirien alhaisempi lämpötila > parketit pysyvät parempana, pienempi alapohjan häviö
-
patterit ikkunoiden alla > pienempi vedon tunne (mikä ei tosin ongelma ainakaan vielä)
-
patterien ansiosta parempi ilman kierto huoneissa, ehkä vähemmän leijuvaa pölyä
ja haittoja:
-
vaatii mlp:ltä kahden piirin ohjauksen, vähän monimutkaisempi ja kalliimpi
-
patterien aiheuttamat ulkonäkö-ja sisustushaitat (tässä tapauksessa vähäiset)
-
patterien syöttöputkien uusinta varmuuden vuoksi on työläs ja kallis projekti, tosin menee kohtuudella lattialämmityksen asentamisen yhteydessä. Mahtaako kustannus ylittää hyödyt?
-
kahden erillisen piirin säätö voi olla hankalaa
-
jos sama neste kiertää sekä patterissa että lattiaputkissa, aiheutuuko tästä putkille ongelmia?
Onko kokemuksia vastaavasta yhdistelmästä. Osaako joku arvioida tuota yhdistelmän kahden piirin kiertovesien lämpötilaa, minkä verran alhaisempi verrattuna pelkän lattialämmityspiirin kiertoveden lämpötilaan. Oletetaan että sekä lattia- että patteripiirit rakennettu siten, että kumpikin yksinään riittää talon lämmitykseen, mutta molempia käytetään yhdessä. Siis kannattaako pattereita jättää?
Sitten vähän hullumpi eli plan B. Jos yhdistelmässä ylipäätään järkeä, voisiko kytkeä siten että mlp:ltä katsoen olisi vain yksi lämmityspiiri ja kytkennät huonekohtaisesti siten, että aina yhden huoneen patteri (t) ja lattialämmitys olisivat sarjassa. Patteri ensin, ilman termostaattia ja venttiili täysin auki, ao. piirin virtaussäätö jakotukilta, ja koko talon säätö yksinkertaisesti mlp:n ohjaamana. Tämän voisi ilmeisesti toteuttaa siten, että putkien päät olisi aina näkyvillä, joko jakotukilla tai patterin vieressä. Patterille ajettaisiin pakkasilla jotain 30+ asteista vettä ja siitä patterin verran lauhtuneena suoraan lattialämmitysputkeen, jonka paluu edelleen jakotukin kautta mlp:lle. Oli syöttöveden lämpötila mitä tahansa, se olisi aina alhaisempi kuin mitä pelkän lattialämmityspiirin vaatima lämpötila, muut tekijät ennallaan. Tämän plan B:n edut edelliseen (A) verrattuna olisi:
-
patteripiirin syöttö-ja paluulinjat syntyisi ”itsestään”, säästyisi putkea ja asennustyötä
-
jos homma etenee 2-3 huonetta kerrallaan, tämä olisi paljon helpompi toteuttaa
Ja (B:n) haitat:
-
mahdollisesti se, että kun patterin ja lattialämmitysputken virtaus on aina sama, huonekohtaisen patterin ja lattialämmityspiirin keskinäinen mitoitus ei osu kohdalleen. Keskinäinen mitoitus olisi sitäkin kautta pielessä, että lattialämmitys kannattaa mitoittaa myös yksinään riittäväksi, jos patterit joskus poistetaan. Mutta onko näiden keskinäisellä mitoituksella ylipäätään suurempaa merkitystä?
Mahtaako jompikumpi toimia? Onko kenelläkään tiedossa kokeiluja tai linkkejä sellaisista?