Ja mikä arvo ja millä perusteella pitää sijoittaa K:n paikalle, kun lämpökaivon tehoa lasketaan?
K on tässä tapauksessa lämpökaivon keskilämpötila.
Maankuoren lämpötila riippuu sijainnista Suomen kartalla.
- Etelä-Suomessa maankuoren lämpötila 50 metrin syvyydessä on noin +7 C, on tässä yhteydessä +7 K.
- Ylä-Lapissa maankuoren lämpötila 50 metrin syvyydessä on noin +3,5 C, on tässä yhteydessä +3,5 K.
- Oulussa maankuoren lämpötila 50 metrin syvyydessä on noin +5,2 C, on tässä yhteydessä +5,2 K.
- Jyväskylässä maankuoren lämpötila 50 metrin syvyydessä on noin +6 C, on tässä yhteydessä +6,0 K.
Kallioperän lämpötila nousee syvemmälle mentäessä, nousun gradientti on noin 10 - 12 K/kilometri.
Tarkoittaa sitä, että kallioperän lämpötila on 150 metrin syvyydessä noin 1,2 astetta korkeampi, kuin 50 metrin syvyydessä.
Vuoden keskikuormaksi kaivolle on hyvä valita noin 1,65 - 1,70 W/(mK) (= Wattia / (metri x aste)).
Tämä arvo pätee kallioperän kiviaineksen lämmönjohtoluvulle 3,0 W/mK.
Käytännössä kaivosta otetaan harvemmin juuri vuotuisen keskikuorman verran energiaa.
Tämä johtuu siitä, että lämmityskausi ei ole 12 kuukautta, vaan noin 8 - 10 kuukautta (normaalilla asuinlämpötilalla), taasen sekin riippuen sijainnista Suomen kartalla.
Lämmityskauden pituus riippuu myöskin lämmitettävän tilan sisälämpötilasta. Jos sisälämpötila on +10 C, on lämmityskausi alle 3 kuukautta Keski-Suomessa.
Kaivon mitoittamisessa pitää huomioida myöskin sen ajanjakson pituus, jona kaivoa kuormitetaan.
Ja se lyhytaikainen kuormitus ei saa ylittää arvoa 7 W/(mK).
Ylittäminen johtaa kaivon jäätymiseen.
Kaivon laskeminen ei ole ihan yksinkertaista!