Kyllä takka helpottaa pumpputehon valinnassa, mutta ei auta kovinkaan paljon porakaivon syvyydessä.
Porakaivon syvyyden ratkaisee koko vuodenajan lämpöenergian tarve.
Jos takkaa poltetaan säännöllisesti, vähenee tuo tarvittavan kokonaisenergian tarve, ja se mahdollistaa vähän matalemman porakaivon.
Lappiin tulee aina huomattavasti syvemmät porakaivot siksi, että
Lapissa on kallioperän lämpötila teidän seutuvilla noin +3 C, kun se on eteläisessä Suomessa noin +7 C.
Kaivosta voidaan ottaa lämpöä vain sen verran, että kaivon lämpötila menee nollaan, mutta ei jäädy.
1 kuutiometri kalliota varastoi lämpöä noin 0,6 kWh/K (0,6 kilowattituntia 1 kuutiometriä ja yhtä astetta kohden)
( K = Kelvin aste, joka on yhtä suuri, kuin Celsius aste, C. Kelvin -astetta K, käytetään yleensä lämpötilaeron ilmaisemisessa.)
Lapissa voidaan kallion kuutiometristä saadaan lämpöenergiaa 3 K x 0,6 kWh = 1,8 kWh.
Eteläisessä Suomessa saadaan vastaavasti kuutiometristä 7 K x 0,6 kWh = 4,2 kWh.
Tämä selittää syyn, miksi Lapissa tarvitaan niin syviä lämpökaivoja.
Lapissa on paikkoja, joihin saattaa saada yllättävän hyviä porakaivoja.
Esimerkiksi tunturin tai vaaran rinteeseen poratusta kaivosta voi tulla yllättävän hyvä.
Syynä on kaivon läpi tapahtuva runsas pohjaveden liikkuminen ylhäältä ylänteeltä alas laaksoon.
Jos kallioperässä ei ole halkeamia, ei läpivirtaustakaan ole.
Lapissa voidaan kerätä lämmitysenergiaa myöskin maastoon tai vesistöön upotetulla maakeruuputkilenkillä.
Maakeruun putki toimii, vaikka putkea ympäröivä maamassa jäätyykin.
Maasta tulee sen seurauksena tosin alle nolla asteista keruuliuosta, joka tietysti huonontaa hiukan lämpöpumpun hyötysuhdetta.
Jos rakennuksen lähellä on vesistö, joki tai järvi, voidaan sen pohjaan upottaa keruuputkilenkki.
Vesistö ei tavallisesti mene umpijäähän ja silloin pumpulle tulevan kiertoliuoksen lämpötila pysyy todennäköisesti plus asteilla.
