Pyrittäessä maalämmössä maksimaaliseen kestävyyteen ja minimaaliseen sähkönkulutukseen, niin tuleeko pyrkiä seuraaviin:
- käynnistymisiä mahdollisimman vähän per vuorokausi
- käyntijaksojen ja taukojen pituus mahdollisimman pitkiä
- patteriverkon tulo- ja menoveden lämpötilaero mahdollisimman suuri..vai pieni ?
- käyttöveden lämmityksen käynnistyminen vasta kun lämpötila laskenut reilusti (jopa yli 6 astetta)
Minäkin ymmärrän että mukavuus ja normaali elämän järkevyys vaikuttavat ratkaisuihin, mutta ovatko nuo niitä perusasioita joilla laitteiston kestävyyttä pyritään maksimoimaan ja sähkönkulutusta minimoimaan ?
Lisäkysymyksenä onko mahdollista että lämpömittarit näyttävät oikein, mutta millään kiertovesipumppujen säädöillä ei patteriverkon tulon ja menon lämpötila ero kasva yli 4 asteeseen, eikä millään kelillä maapiiriin tulon ja menon lämpötila ero kasva yli 3 asteeseen ?
Lisäksi näin pöljänä näistä sen kummemmin ymmärtämättä, niin olen alkanut miettiä pitääkö olla, saako olla, voiko olla niin patteriverkossa on nyt vanha alkuperäinen kiertopumppu kierrättämässä vettä patteri verkossa ja sen lisäksi itse maalämpöpumpun sisällä toinen kiertopumppu joka myös kierrättää patteriverkon vettä.
- Mikäli molemmat pyörivät samalla nopeudella, niin vaikka pumppuja on kaksi ei virtaus nopeus muutu siihen nähden että pumppuja olisi vain yksi?
- Kaksi on turhaa, kuluu vain sähköä ?
- Noin pitääkin olla eli kaksi kiertopumppua ?