Tuo on se normaali kytkentä, jossa piirien välillä on vähiten keskinäisriippuvuutta, esim säätöjen vaikutus piiristä toiseen. Ja sarjakytkennässä esim virtaus lattiapiirissä ei voisi olla suurempi, kuin patteriverkon paluu määrää. Tarvittava virtaus pitää olla, tai järjestää pienemmäksi kuin patteriverkossa. Jos näiden riippuvuuksien ja rajoitusten kanssa voi elää, niin voisihan tuota viritellä. Lattiapiirissä on oma pumppu, joka jakaa sarjakytkennän virtausvastuksen, eli se sinänsä järjestyy.
pattereihin menee 48 asteinen vesi ja paluu on 40 asteista.
Eli pattereiden keskilämpö on 44C. Esimerkkinä, jos säädätkin kiertonopeuden isommalle (luulisi Niben pumpusta irtoavan), niin meno voisi olla 46, ja paluu 42. Nyt sinulla olisi Niben suositusdeltan suhteen n 6 astetta käytettävissä sarjassa olevan piirin aiheuttamaan lisäalenemaan. Ja pitäisi tietää pystyykö Nibe tällä menovirtauksella tuottamaan sen tarvittavan lämmönnoston, mikä nyt sitten onkaan. Jos mitoitus on muuten tehoiltaan riittävä, niin mahdollisesti. Tarkemmin ottaen siis sillä virtauksella, jonka piirit oikeasti vaativat, tuo vain esimerkki.
Hyötyä viritelmästä tulee, jos lauhduttimen keskilämpöä saa näin alenemaan. Keskilämpöä samalla tapaa alentaa myös mallikytkennän mukaisen lattiapiirin paluuvesi, joten ero ei ole dramaattinen. Shuntilla tehdään käytännössä melko sama menoveden lämpö lattiapiiriin, kuin sarjakytkennässä. Jos piirien virtaukset olisivat yhtäsuuret, ja lämmöt esimerkin mukaiset, niin vertailuarvot sarja: (46+36)/2=41, ja rinnan:(46+(42+36)/2)/2=42,5. Jos nyt sattumalta laskin oikein
Enkä laskenutkaan, koska rinnankytkennässä nettovirtaus Nibestä lattiapiiriin/piiristä jää kuumemman tulon takia pienemmäksi, ja pitäisi painottaa vastaavasti.
Isompi parannus vaatisi oman käyntijakson, kuten käyttövedellekin.
Yleiskommenttina ehkä, että sarjakytkentä vaatii enemmän mitoituksen toimivuuden etukäteisvarmistelua, ja omaa harrastuneisuutta noiden riippuvuuksien takia.
