Minkälaisilla testiolosuhteilla saadaan parhaiten vertailukelpoisia mittaustuloksia?
Edustavien vertailukohtien, on se mikä tahansa, saaminen on vaikeaa lämpöpumpun normaaleissa toimintaolosuhteissa lämmönkuluttajan ollessa normaali talo.
Samaa mieltä Matiaksen kanssa siitä, että lämmittäjän kannalta oikeasti vertailukelpoisia olisivat ajot, jotka tuottavat saman talon lämmitysenergian kokonaisen lämmitysjakson yli. Hetkellisarvot jossakin yhdessä pisteessä eivät kerro paljoakaan, sillä varsinkin pienen tilavuuden järjestelmissä menolämpötila jakson aikana vaihtelee foorumihavaintojen perusteella jopa 15 astetta (minulla n 10), ja kiertonopeus muokkaa tämän vaihtelun määrää ja luonnetta. Ja tuo yksi piste on sitten eri kiertonopeuksilla helposti eri suhteessa koko jakson lämpöprofiilliin.
Kun taloa lämmittää efektiivisesti radiaattorin keskilämmön ja huonelämmön erotus, niin
juuri tuota integraalia pitäisi jotenkin sitten saada vakioitua, jotta vertailukelpoiset ajot syntyisivät. Vielä senkin jälkeen on kysymys, kuinka ne erilaiset jaksot sitten muutetaan numeroiksi vertailua varten. Iso joukko mittauksia joka tapauksessa.
Voi mennä työlääksi, mutta yksi ideantynkä tuosta jaksojen synnyttämisestä tuli mieleen. Meillähän on pumpussa valmiina integraalisäätö, joka samassa ulkolämpötilassa tuottaa menolämpötilan perusteella vakioituja käyntijaksoja. Jos integraalia ohjaava anturi saataisiinkin mittaamaan meno/paluukeskiarvoa jollakin apujärjestelyllä, niin oltaisiin aika lähellä. Voihan sen anturin tietty kiikuttaa lähimmän patterin kylkeen, jos ei helpompaa tapaa löydy.
Itse asiassa ihmettelenkin, miksi integraalia ei MLP:ssä lasketa vaikkapa vaihtoehtoisesti tuosta keskiarvosta. Säätäjä on taaskin unohdettu.
