Painehalkaisusta yms:
Suomessa porakaivojen keskisyvyys on
50–80 metriä, mutta maantieteellinen
vaihtelu on suurta. Porausvaiheessa urakoitsija
seuraa veden tuloa, ja jos talousvesikaivosta
ei saada kohtuullista vesimäärää
poraamalla, tehdään vesipaineaukaisu.
Se, kuinka syvälle porataan ennen
paineaukaisuun turvautumista, riippuu
kohteen sijainnista. Saaristossa poraus
saatetaan lopettaa 30 metrissä, sisämaassa
porataan jopa 140 metriin ennen
paineaukaisua.
Energiakaivojen paineaukaisu on lähes
aina turhaa. Energiakaivojen vesipaineaukaisua
perustellaan virtausten saamisella
kaivoon, mutta lämmönkeruukaivossa
virtaava vesi ei ole välttämätön. Joissakin
tapauksissa paineaukaisu voi jopa
huonontaa energiakaivon toimintaa, joten
sitä kannattaa harkita vain poikkeustapauksissa.
Energiakaivossa oleellista on, että lämmönkeruuputket
ovat riittävän pitkältä
matkalta vedessä eli että kaivon tehollinen
syvyys on riittävä. Se saavutetaan ensisijaisesti
poraamalla.
Ellei energiakaivon porareikä kohtuullisessa
ajassa täyty vedellä itsestään, se
täytetään. Kallioon porattu kaivo on kuin
pullo: jos vesi ei pääse virtaamaan kaivoon
ulkopuolelta, ei se pääse myöskään
kaivosta pois.
Porausurakoitsija varmistaa, että vedenpinta
asettuu kaivossa riittävälle tasolle.
Maksa paineaukaisu
vain tarvittaessa
Suurin osa talousvesikaivoista saadaan
tuottoisiksi poraamalla. Sadasta kaivosta
vain parikymmentä joudutaan avaamaan
paineella.
Sen takia asiakkaan ei kannata hyväksyä
pakettitarjousta, jossa urakoitsija lupaa
tehdä paineaukaisun ”tarvittaessa samaan
kokonaishintaan”. Paineaukaisu
maksaa vähimmillään noin 400–500 euroa,
porauspaikan ja yrityksen toimipisteen
välimatkasta riippuen enemmänkin.
Kustannus kannattaa maksaa vain, jos paineaukaisulle
on todellinen tarve.
Miten paineaukaisu tehdään?
Paineaukaisu tehdään paineautolla, joka
on painepumpulla varustettu säiliöauto.
Paineaukaisua varten kaivo täytetään
vedellä. Kaivo suljetaan mansetilla, joka
asetetaan reilusti kalliopinnan alapuolelle.
Suomen kallioperä on pinnaltaan usein
ruhjeinen, joten riittävän turvallinen paikka
mansetille on noin 20 metriä kalliopinnan
alapuolella. Jos mansetti jätetään lähemmäs
pintaa, kallio saattaa haljeta ylöspäin
jopa maa- ja kallioperän rajaan saakka,
jolloin maakerroksista voi valua epäpuhtauksia
pohjaveteen.
Mansetti on noin 50 senttimetrin pituinen
sylinteri, jonka varressa on vahva kumi.
Lyhentyessään sylinteri puristaa kumia
pituussuunnassa, jolloin kumi tiivistyy
kaivon seinämiin ja estää paineen karkaamisen
kaivosta.
Paine johdetaan kaivoon mansetin läpi.
Vedenpainetta nostetaan tasaisesti, kunnes
paine rikkoo kallioon halkeamia veden
virtaukselle. Paineauto tuottaa jopa
yli 200 baarin paineen. Kulloinkin käytettävä
paine riippuu kallioperästä ja sen
rikkonaisuudesta. Joskus riittävän halkeaman
veden virtaukselle saa 40 baarilla,
mutta 150 baariakaan ei ole harvinainen.
Tärkeintä on nostaa painetta pikkuhiljaa
hallitusti.
Avaamisen jälkeen kaivoon pumpataan
vielä vettä ja varmistetaan sillä veden virtaus.
Sen jälkeen urakoitsija mittaa kaivon
tuoton, jonka perusteella määritetään
pumpun asennussyvyys.