Kaivossa tulee tietysti olla vettä, jolla saadaan syntymään lämpökontakti ympäröivään materiaaliin.
Aktiivisyvyys alkaa siis ainakin jollain tapaa siitä, mistä alkaa ympärivuotinen vesi.
Sen alapuolella olevat maa- ja kallio ainekset sekä veden läpivirtaus kaivossa vaikuttavat kaivon lämmöntuottoon.
Ja vielä se, missä päin maatamme kaivo on.
Etelämpänä kaivon ympärillä oleva aines on lämpimämpää, etelärannikolla jopa n. +7 ..+8
oC
Pohjoislapissa kallion lämpö n. 100 metrin syvyydessä on vain noin 1
oC. Siitä ei enään paljon lämpöä lähde.
Sulana olevan märän saven lämmönjohtoluku on noin 1,1 - 1,5 W/m
oC.
Sulana olevan märän siltin lämmönjohtoluku on n. 1,2 - 2,4 W/m
oC.
Sulana olevan märän hiekan lämmönjohtoluku on n. 1,2 - 2,0 W/m
oC.
Kalkkikiven lämmönjohtoluku on n. 2 W/m
oC.
Gneissikallion ja graniitin lämmönjohtoluku on n. 3,5 W/m
oC.
Kvartsin lämmönjohtoluku on n. 6,6 W/m
oC.
Tiedot SGI Varia raportista:
http://ns.swedgeo.se/upload/Publikationer/Varia/pdf/SGI-V511.pdfNäistä lämmöjohtavuusluvuista voi koettaa päätellä, mitä se kaivon aktiivisynyys on.