Vaihtelevassa lauhdutuksessa lämpöä tuotetaan juuri oikeaan tarpeeseen juuri oikeanlämpöisenä, mitä sillä hetkellä tarvitaan. Hyötysuhde eli COP-kerroin riippuu voimakkaasti tuotetusta lämpötilasta. Kuumempaa vetta ei siis kannata tuottaa mitä tarvitaan.
Kiinteässä lauhdutuksessa lämpöä tuotetaan varastoon kuumaksi. Lämpöä rajoitetaan shunttiventtiilillä. Jakopuolen lämpötila riippuu shuntin asennosta. Lämpöä tuotetaan varastoon odottamaan kulutusta.
Geopro SH pumpussa tuotetaan lämmintä vettä varastoon, mutta sen lämpötila muuttuu lämmitystarpeen mukaan.
Lämpötila ei siis ole kiinteä, vaan sään ja lämmitystarpeen mukaan liukuva.
Tankin alimmassa osassa on 30-40 asteista vettä. Samalla tankin ylimmässä kolmanneksessa on yli 60 asteinen vesi.
Patteriveden kiertopumppu ei saa olla liian isotehoinen, ettei tankin alaosa lämpene liian paljon.
Alaosan korkea lämpötila huonontaa COP -arvoa.
Kylmällä säällä tankin lämpötila on korkeampi, kuin leudolla.
Pattereille menevä kiertovesi otetaan vähän yli puolivälistä tankin korkeutta. Yläosan kuuminta vettä käytetään yleensä vain kuuman käyttöveden tuottamiseen.
Joskus ääripakkasilla nelitieventtiili saattaa ottaa vähän kuumaa vettä mukaan patterikiertoon tankin ylimmästäkin osasta.
Verkkoon syöttävä kolmi / nelitie -venttiili tekee pientä pudotusta, jolla tasataan vähän tankin lämpötilan vaihteluita, mutta tankissa on vain vähän lämpöisempää vettä, kuin mitä tarvitaan patteriverkkoon.
Tankin yläosassa on sitten sitä tulistettua vettä, joka ympäröi lämpimän käyttöveden tulistuskierukkaa, jolla käyttövesi priimataan korkeampaan lämpötilaan.
Tankin alaosassa on patterikiertoveden seassa toinen käyttövesikierukka, johon kylmä vesijohtovesi tulee lämpiämään ennen, kuin se menee ylempään kierukkaan priimaantumaan.
Tulistusmenetelmässä tankin eri korkeuksilla on suuret lämpötilaerot.
Näin pyritään korkeaan COP -kertoimeen.
Tätä samaa periaatetta käytetään kaiketi lähes kaikissa tulistuslämpöpumpuissa.
