Tähän tarvittaisiin aika pitkä tarina, jos asian selvittää ihan juurta jaksain.
Lyhyt versio (ja tämäkään ei ole kovin lyhyt!):
Keruun kierron putkistossa syntyy aina painehäviötä, koska putkistossa on virtausvastusta, jota kumotaan kiertopumpun pumppausteholla. Maalämpökoneen sisällä on myöskin virtausvastusta, jonka tuntee vain koneen valmistaja.
Ulkoiseen kiertoon käytettävissä oleva painehäviö on [kiertopumpun pumppausteho] – [koneen sisäinen painehäviö].
Maalämpökone toimii tietyllä COP -arvolla riippuen koneesta ja toimintaolosuhteista.
Meillä on esimerkiksi 10 kW lämmitystehoinen maalämpökone, joka toimii COP arvolla 5.
COP arvo 5 tarkoittaa sitä, että 10 kW lämmitysteholla toimiva maalämpöpumppu ottaa sähköverkosta 10 / 5 = 2 kW teholla sähköä sähkölaitokselta.
Loput, eli 10 kW - 2 kW = 8 kW se tarvitsee maasta.
Maalämpökoneen oletetaan toimivan optimi hyötysuhteellaan silloin, kun keruun dT = 3,0 (dT on keruun menon ja paluun lämpötilaerotus asteina).
Maasta pitää siis tulla lämpöenergiaa 8 kilowatin (kW) teholla, joka on sama, kuin 8 kWh/tunti.
Jos dT halutaan pitää optimiarvossaan 3,0 astetta, tarvitaan keruun kiertoon 0,65 litraa sekunnissa virtaama (0,65 l/s = 39 l/minuutti = 2,34 m3/tunti).
Jos maakiertopumpun pumppausteho ei riitä kumoamaan keruun painehäviötä, tulee maasta liian hitaasti lämpöenergiaa.
Kone tarvitsee kuitenkin sen 8 kW.
Puuttuva energiavirtaama korvataan maalämpökoneessa niin, että kone jäähdyttääkin maakiertonestettä enemmän, kuin sen 3,0 astetta, dT -arvo kasvaa.
Maahan lähtee kylmempää paluuliuosta ja koneen sisällä oleva höyrystinlämmönvaihdin toimiikin vähän kylmempänä.
Kun tiedämme, että maalämpökoneen hyötysuhde on varsin voimakkaasti riippuvainen keruun lämpötilasta, johtaa tämä siihen, että hyötysuhde, COP laskee.
Lisäksi talvella lisääntyy kaivon jäätymisriski, kun kaivoon meneekin heikentyneen kiertonopeuden takia kylmempää kiertonestettä.
Esitinköhän asian ymmärrettävästi?
Tämä lyhyemmäksi en osannut juttua tehdä. Silti tässäkin on joitakin kohtia ohiteltu!