Nämä termit nyt irti kokonaisuudestaan, mutta menovesi tarkoittaa yleensä lämpöverkkoon ( = pattereille tai lattialämmitykseen ) menevää vettä ja menovirtaus vastaavasti sen veden virtausnopeutta / määrää.
Patteriverkossa kiertää vuodesta toiseen sama, erittäin vähähappinen kiertovesi. Vähähappisuus siksi, ettei lämpöverkosto syöpyisi.
Sitä ei voi, eikä saa käyttää juomavetenä.
Lämmin käyttövesi (LV tai LKV) tuotetaan niin, että järjestelmään laitetaan kiertoveden ympäröimä ruostumaton säiliö tai pitkä putkikierukka, johon tulee sisään kylmää vesijohtovettä ja ympäröivä kiertovesi kuumentaa kierukan tai säiliön sisällä olevan veden lämpimäksi käyttövedeksi.
Kun käytetään säiliötyyppistä lämpimän käyttöveden tuottomenetelmää, on se ajoittain, esim. 1 - 3 viikon välein kuumennettava +65C asteeseen, jotta säiliöön ei pesiytyisi legionella bakteeri.
Kierukkatyyppistä varaajaa ei tarvitse kuumentaa, koska siinä vesi vaihtuu jatkuvasti täysin, eikä bakteerikannalle jää lisääntymismahdollisuutta.
Tulistuspumput tuottavat kuumempaa käyttövettä ja siksi niissä ei myöskään tarvita legionellakuumennusta.
Legionellakuumennus tehdään sähkölämmityspatruunalla.
Maapiirissä puhutaan tulovedestä, porakaivosta tai maakeruupiiristä tulevasta vedestä. Ruotsalaisilla maanesteen nimenä saattaa olla brine.
Maaneste on vesi - alkoholi seos, joka on alkoholin avulla saatu hiukan pakkasta kestäväksi.
Maaneste kestää yleensä noin 15 - 20 astetta pakkasta jäätymättä.
Sekä porakaivo, että vaakakeruupiireissä käytetään samaa nestettä.
Tämä neste ei saa olla myrkyllistä, ettei se saastuta / myrkytä vesikaivoja tai maaperää.
Maalämmitys on niin uutta lämmitystekniikka, että sen ymmärtäminen tavalliselle omakotirakentajalle ei ole ollenkaan helppoa.
Me, jotka olemme jo maalämmityksen käyttäjiä, unohdamme monesti käyttää tarpeeksi selkeää kuvausta asiastamme.
Omalta osaltani esitän pienen anteeksipyynnön siitä, että olen useinkin unohtanut käyttää riittävän selkeää kieltä teksteissäni.
