Onko kytkentä järkevä vai voisiko jotenkin kehittää?
Molemmissa piireissä (liuos ja lämmitysvesi) on ilmeisesti jatkuvasti pumppu käynnissä (edelliselle siis jo raitisilman esilämmityksen tai jäähdytyksen takia silloin, kun jompaa kumpaa tarvitaan ja jälkimmäiselle, kun on tarkoitus lämmittää tai jäähdyttää)?
Jos siis noin, ei lämmityspiirissä välttämättä tarvita säätöventtiiliä jäähdytyksen säätöön tai tilan valintaan, vaan kierto voisi olla jatkuvasti lämmönvaihtimen kautta myös lämmitettäessä. Erotussulut olisi toki hyvä asentaa jo mahdollisten huoltotarpeiden vuoksi. Ohitusmahdollisuuskin voisi olla hyvä samasta syystä (sinällään vaihdin pitäisi mitoittaa aika väljäksi, koska lämpötilan pudotus kierron aikana on tehokkuuden takia pidettävä alhaisena ja virtaus suurena, joten ohitusta ei periaatteessa talvellakaan tarvita).
Tuolla ylemmällä venttiilillä (1) voi säätää lattiajäähdytyksen tehoa 0% ... 100%. Tuloilmakennoa ei liene tarpeenkaan säätää, eli lattiajäähdytys otetaan käyttöön vasta, kun tuloilman jäähdytysvaikutus ei enää riitä. Talvella kytkentä ei hukkaa lämpöä, kun venttiili vedetään asentoon 0%. Kun säätöventtiilit monesti hiukan falskaavat, voisi olla fiksua laittaa lämmönvaihdinhaaraan myös tuolle puolelle ainakin yksi sulkuventtiil, jonka voi varmuuden vuoksi kääntää kiinni talven ajaksi tai kun lämmitystä ei ole erikseen kytketty pois lattiasta.
Omasta mielestäni on järkevämpi katkaista nimenomaan liuospuoli siitä syystä, että lämmönvaihdin silloin lämpenee ja mahdollinen tiivistynyt kondenssi kuivuu lämmönvaihtimen ulkoisista osista, kun lattiajäähdytystä ei käytetä. Samoin lämmönvaihdin voisi periaatteessa jäädyttää vesipuolen jossakin kevättalven huippukuormitustilanteessa, jos jonkin käyttö- tai laitevirheen takia kylmä liuos pääsee kiertämään vaihtimen kautta eikä lämmityskierto suojaa omaa puoltaan lämpötilan laskulta. Periaatteessahan on muutoin aika sama, kumpaa kiertoa säädetään.
Periaatteessa noissa lattiaviilennyksissä pitäisi olla sellainen yhdistelmäsäädin, joka mittaa sekä lattian että sisäilman lämpötilaa ja sisäilman kosteutta ja laskee näistä sitten turvallisen minimilämpötilan, johon lattia alhaisimmillaan on turvallista jäähdyttää. Toki saman voi hoitaa käsinkin, jos on riittävän huolellinen eikä jätä esim. latiaviilennystä yksikseen täysille päiväkausiksi. Epäilisin kuitenkin, että kun kyseessä on maapiiri eikä porakaivo, lattian lämpötila tuskin muutenkaan putoaa helposti liian alas kerätäkseen ilmasta tiivistyvää kosteutta loppukesän ukonilmaa edeltävien helteidenkään aikana. Asian voi hoitaa niinkin, että tarkkailee vaikkapa Ilmatieteen laitoksen paikkakuntakohtaisia kastepistetietoja nettisivuilta ja huolehtii, että lattian lämpötila jää ainakin asteen pari lähitienoille ilmoitettuja lukemia korkeammaksi.
