Huomioiden että mitkä ilmastotavoitteiden tulevat seuraukset on seuraavien 5-10 vuoden aikana, olen suunnitellut kohtuu suuren talon maalämmön 1) täysitehoiseksi 2) hybridiksi 3) toteuttaa painovoimaiseen taloon LTO:n ja Vesitakan. Tuntuu äkkiä ylilyönniltä, kunnes muistetaan että Suomessa sähkön hinta on noussut 5 vuodessa 24% 12c/kwh tasolle samalla, kun hinta Ruotsissa on 19-20c/kwh ja Tanska-Saksa jne. akselilla 25-30c/kwh.
Jos Suomessa olisi sähkö 30c/kwh, olisikohan koko lämmittämisen filosofia ihan toinen??
2020 käyttöön tuleva kiinteistövero-uudistus ja sähköyhtiöiden maksimitehoon perustuva laskutus on toiset ohjaavat tekijät...
Suunnittelen kokonaisuutta eli siis asiaan… Maalämpöpumpun ylimitoittaminen käyntituntien minimoimiseksi on yksi tapa ajatella kompuran elinkaarta, toinen tapa ajatella on huolehtia varaajien + ohjausten toteutuksella, että kun pumppu lähtee käyntiin, niin se käy mahdollisimman pitkään. Kolmas tapa on ajatella, että Tamun (invertteri siis) avulla säädetään tehontuottoa tarpeen mukaan.
Eli tietääkö kukaan sanoa, että mikä saa aikaan sen että kompuralle "tulee tunnit täyteen"
Käynnistyksien määrä, käyntitunnit vai joku dynaaminen yhdistelmä näistä?
Hyvä suunnittelu sisältään elinkaaren, ei vain hetkeä elämässä.