Kuinkahan paljon energiaa...
Olen yrittänyt näitä laskea, mutta on pakko todeta, että vaakakeruun tarkka mitoittaminen on lähes mahdotonta.
Kallioperässä on laskijalle paljon tuntemattomia ominaisuuksia, mutta sen laadullinen kirjavuus ei ole ollenkaan sitä luokka, kuin on maankuoren pehmeissä kerroksissa.
Kohteen sijainti vaikuttaa jonkin verran, maaperän laatu vaikuttaa paljon, kosteuden määrä ja sen virtaus ja vaihtelu vaikuttavat paljon.
Vaakakeruun "moniongelmaisuus" ja sen kallioenergiaan verrattuna vähäinen taloudellinen merkitys ja käyttökelpoisuus ovat ilmeisesti vaikuttaneet siihen, että asiasta on olemassa varsin niukasti tutkittua tietoutta.
Vaakakeruuta sovelletaan vain pieniin energiantarpeisiin, lähinnä omakotikohteisiin.
Kerroksittain asennettuun keruuputkistoon suhtaudun skeptisesti. Siinä liian lähellä toisiaan olevat keräinputket keräävät lämpöä yhteisestä lämpöakusta, yhteisestä maamassasta.
Maasta saatavissa oleva lämpöenergia koostuu enimmäkseen maamassaan kesän aikana varastoituneesta lämpöenergiasta ja pieneltä osalta kauempaa ympäristöstä johtumalla tai veden kuljettamana siirtyneestä lämpöenergiasta.
Jos keruun putket ovat päällekkäin tai muuten vain liian pienellä etäisyydellä toisistaan, jäähdytetään yhteistä maamassaa ja seurauksena on keruuputkistoa ympäröivän maamassan suurempi jäähtyminen. Keruu menee kylmäksi. Keruuputkia ympäröi jäätynyt maamassa.
Jäätyminen luovuttaa lämpöenergiaa. Jäätynyt maa johtaa lämpöä paremmin, kuin sula.
Jäätyminen ei ole katastrofi vaakakeruulle, mutta maasta tulee jonkin verran kylmempää keruunestettä, kuin sulana pysyneestä maasta.
Jos tulevan keruunesteen lämpötila laskee -5 .. -6 C lämpötilaan, uhkaa höyrystintä jäätyminen.
Maalämpökone tekee yleensä hätäkatkaisun, kun höyrystimeltä maahan lähtevän kiertonesteen lämpötila laskee -9 C -asteeseen.
Vaakeruu vaatii vielä paljon tutkimustyötä, jotta osattaisiin tehokkaasti ja taloudellisesti hyödyntää maan pintakerrosten energiavarantoa.