Periaatteessa varmaankin tehokkain maalämmönkeruupiirin muoto olisi ympyrä siten, että piiri alkaisi suoraan maalämpöpumpulta eli keruuneste joutuisi mutkittelemaan mahdollisimman vähän. Harvemmalla kuitenkaan on tonttia, jolle tuollaisen luupin helposti saisi asennettua, joten käytännössä varmaankin kaikissa asennetuissa keruupiireissä on mutkia enemmän. Mutta mikä putken mutkittelun merkitys on oikeasti esim. kiertovesipumpun tehona tarkasteltuna? Yritin löytää googlaamalla tähän vastausta (suomeksi ja englanniksi), mutta tulokseksi tuli monimutkaisia laskureita ja yleistä teoriaa. Ei varmasti mene niin, että jos yhden silmukan virtausvastusta merkitään x:lla, niin 2:n kierroksen vastus olisi 2*x, mutta liekö tuohon jotain karkeaa "nyrkkisääntöä" tai yksinkertaista kaavaa?
Käytännössä ilmeisesti on merkitystä myös silmukan jyrkkyydellä; mitä jyrkemmin putki taittuu eli pienempi kaaren säde, niin sen voimakkaamman vastuksen putki muodostaa virtaavalle vedelle. Mutta lieneekö tällä juurikaan merkitystä kun puhutaan maalämmön keruupiirin putken taivutuskulmista (ilmeisesti luokkaa metri +- 50 cm)?
Jos jommalla kummalla tai molemmilla edellisistä on merkitystä, niin tällöinhän kannattaisi maapiiri asentaa spiraaliksi kiertämään taloa. Millaisista kiertovesipumpun sähkönkulutuksen säästöistä mahdettaisiin puhua?
Mikäli maapiiriin yhdistetään lämmön dumppausta, niin tällöin käsittääkseni on merkitystä myös lämpökentän reunan pituudella: ympyrällä tuo minimoituisi. Olettaen siis, että dumpatun lämmön haluttaisiin jäävän mahdollisimman "hyvin" talteen pumpattavaksi takaisin. Toki tässä suurin osa lämpöhäviöistä tapahtuisi ylöspäin ja lopuistakin valtaosa alaspäin, joten tuon merkitys olisi pieni.
