Itsekin luotan enemmän rosterisäiliöön, mutta jos käytte kaukoran sivuilta lukemassa niin eipä niillekään käytännössä kahtakymmentä vuotta luvata.
Minkähänlainen kustannus tuollaisen (rosteri)varaajan vaihto on? Vai meneekö käytännössä vanhat pumput vaihtoon siinä kohtaa?
Hyvin tehty emali ei häviä rosterille. Rosteri varsin tarkka suoloille ja kalkille.
Emali hyvin tehtynä on täysin tunteeton eri vesilaaduille.
Lainaus alla:
Ruostumaton teräs varaajat
Varaajissa useimmiten käytetty ruostumaton teräs on ns.ferriittinen teräs, SS2326. Se sisältää mm 18 % kromia ja 2 % molybdeeniä. Kromi passivoi teräksen pinnan, jolloin pintaan muodostuu tasainen ja tiivis oksidikerrostuma, jota Molybdeeni vielä vahvistaa. Viimeisenä vaiheena NIBE RST-varaajat PEITATAAN happokylvyssä kemiallisesti, jotta koko varaajaan, myös hitsaussaumoihin muodostuu tasalaatuinen korroosiolta suojaava oksidikerrostuma. SS2326 laadun teräksestä valmistettu varaaja ei tarvitse suoja-anodia. Koska ruostumattomasta teräksestä valmistettua varaajaa ei voida käyttää:
Suuret kloridipitoisuudet voivat aiheuttaa pistesyöpymää. Vesissä: joiden kalkkipitoisuus on suuri ts. vesi on kovaa; muodostuu helposti kalkkikerrostumia,
jolloin pistesyöpymän riski kasvaa myös matalilla kloridipitoisuuksilla.
Emalipinnoitetut varaajat
Emali on lasimainen aine, joka poltetaan varaajan sisäpintaan kaksikerroksisena ja ulkopintaan yksikerroksisena.
NIBE-varaajissa käytetään edellä mainittua kaksikerrosemalointia. Ensimmäinen kerros omaa hyvän tartuntakyvyn, toinen kerros tiivistää ja toimii korroosiosuojana.
ANODI
Emalissa on mikroskooppisia huokosia joista vesi voi päästä kosketuksiin teräksen kanssa; tästä syystä lisäkorroosiosuojana käytetään suoja-anodia. Anodista liukenee ainetta huokosiin jotka näin peittyvät kalsium-ja magnesiumyhdisteillä. Anodin kuluminen riippuu paljon veden laadusta. Koska emalipinnoitettua varaajaa ei voida käyttää:
Veden korkeat fluoridipitoisuudet voivat liuottaa emalia. Korkeat fluoridipitoisuudet ovat kuitenkin harvinaisia.
Yleisesti ottaen voidaan todeta, että emali-pinnoite sietää lähes kaikkia vesilaatuja. Ainoastaan anodin kulumisnopeus vaihtelee veden agressiivisuuden mukaan.