Kahden lämpökaivon vuorottelu?

[virtuaaliharri]

Esityksen http://www2.jkl.fi/kaavakartat/uusiutuvat_energiamuodot_seminaari/jk_esitys_190809.pdf kalvon neljä kuvasta käy ilmi maaperän lämpötila Suomessa eri syvyyksissä. Noin 15 metristä 100 metriin (ainakin) vaikuttaisi pysyvän maan lämpö vakiona. Marraskuussa olisi neljän metrin syvyydessä tarjolla reilun asteen korkeampaa lämpöä. Ajan takaa sitä, että jos olisi pari reikää, joista toista käytettäisiin syksyllä ja syystalvella ensisijaisena lämmönlähteenä ja toista reikää kevättalvella ja kesällä.

Lisäksi hyötysuhdetta voitaisiin parantaa vaihtamalla kaivojen käyttöä lennosta päittäin siten, että reikää ympäröivästä maasta kulkeutuva lämpö kerkeää nostaa keruunesteen lämmön korkeammaksi. Tästä tullaankin siihen, että eikös lämpöä kannattaisi yhdelläkin reiällä pumpata "digitaalisesti" eli käytetään x minuuttia, odotellaan että reikä lämpenee y minuuttia ja pumppu taas käyntiin ja niin edelleen? Toistaiseksi lukemani perusteella nykyiset pumput eivät moista kestä koska niitä ei ole tuollaiseen suunniteltu (ainakin kun x ja y ovat luokkaa kymmeniä minuutteja tai alle). Kai näitä esittämiäni juttuja on sentään tutkittu edes? Vai osaavatko älykkäimmät nykyvehkeet jo tuollaiset temput?

[peki]

Esityksen http://www2.jkl.fi/kaavakartat/uusiutuvat_energiamuodot_seminaari/jk_esitys_190809.pdf kalvon neljä kuvasta käy ilmi maaperän lämpötila Suomessa eri syvyyksissä. Noin 15 metristä 100 metriin (ainakin) vaikuttaisi pysyvän maan lämpö vakiona. Marraskuussa olisi neljän metrin syvyydessä tarjolla reilun asteen korkeampaa lämpöä. Ajan takaa sitä, että jos olisi pari reikää, joista toista käytettäisiin syksyllä ja syystalvella ensisijaisena lämmönlähteenä ja toista reikää kevättalvella ja kesällä.

Lisäksi hyötysuhdetta voitaisiin parantaa vaihtamalla kaivojen käyttöä lennosta päittäin siten, että reikää ympäröivästä maasta kulkeutuva lämpö kerkeää nostaa keruunesteen lämmön korkeammaksi. Tästä tullaankin siihen, että eikös lämpöä kannattaisi yhdelläkin reiällä pumpata "digitaalisesti" eli käytetään x minuuttia, odotellaan että reikä lämpenee y minuuttia ja pumppu taas käyntiin ja niin edelleen? Toistaiseksi lukemani perusteella nykyiset pumput eivät moista kestä koska niitä ei ole tuollaiseen suunniteltu (ainakin kun x ja y ovat luokkaa kymmeniä minuutteja tai alle). Kai näitä esittämiäni juttuja on sentään tutkittu edes? Vai osaavatko älykkäimmät nykyvehkeet jo tuollaiset temput?

Itse pähkäilin tuon Niben tuplakompura mallin kanssa että olisi molemmilla ollut oma keruu, mutta
kun käyntiajoista ollut oikein selvillä yksiköiden välillä niin jäi ajatuksen asteelle.
Teoriassa ihan varteenotettava mahdollisuus lepuuttaa toista reikää

[seppaant]

Ei oo

ATS

[peki]

Ei oo

ATS

Ei oo ei, mutta mielenkiintoinen ajatus.

[virtuaaliharri]

Googlailin tovin etsiskellen kahden kaivon vuorottelua käyttäviä lämpöpumppuja sekä jos löytyisi juttua kaivon "buustaamisesta" on-off-käytöllä. Löytämäni kahden kaivon järjestelmät liittyivät avointa kiertoa käyttäviin järjestelmiin eli järjestelmiin, joissa vettä kierrätetään kaivojen välillä lämpöpumpun kautta, jos oikein ymmärsin - ovat hieman tehokkaampia kuin suljetun kierron järjestelmät, mutta ilmeisesti myös kalliimpia. Sen sijaan lämpökaivon "digitaaliselle" käytölle löysin vasta-argumentin eli invertteripumput, joilla periaatteessa voidaan pumpata lämpöä siihen tahtiin kuin ympäröivä maa sitä kerkeää luovuttaa. Invertteripumpulla voisi kaivoa myös "lepuuttaa" käyttämällä pumppua minimikierroksilla välillä ja käyttämällä sen aikana puskurisäiliöön kerättyä lämpöä. Ehkäpä tuollaista käytännössä jo käytetäänkin?

Kahden kaivon käyttöön palatakseni, niin pieniähän saavutettavat edut kuitenkin olisivat pientalon kyseessä ollen, ja jos kumpikin kaivo pitäisi putkittaa kalliisti ensimmäiset kymmenet metrin, niin ei lisäinvestointi varmastikaan kannata.

[Matias]

Sen sijaan lämpökaivon "digitaaliselle" käytölle löysin vasta-argumentin eli invertteripumput, joilla periaatteessa voidaan pumpata lämpöä siihen tahtiin kuin ympäröivä maa sitä kerkeää luovuttaa. Invertteripumpulla voisi kaivoa myös "lepuuttaa" käyttämällä pumppua minimikierroksilla välillä ja käyttämällä sen aikana puskurisäiliöön kerättyä lämpöä. Ehkäpä tuollaista käytännössä jo käytetäänkin?

Usein invertteripumpulla tuotetaan lämpötehoa vain se määrä jonka rakennus kuluttaa ja silloin invertteri käy jatkuvasti.Eli invetteri säätää muuttuvalla pyörimisnopeudella lämpötehon kulutukseen  sopivaksi,esim Nibe 4-16kw alueella

On/off pumpuilla 100-300l:n puskurivaraajaa käytetään enimmäkseen kompressorin käynti/taukojaksojen pidentämiseen pätkäkäynnin välttämiseksi.
Käytännöllisin lämmön varastointimenetelmä näyttää tällä hetkellä olevan lattian betonilaattaan varattava lämpö ,siihenhän saa rakennuksen useamman tunnin lämmön varattua ilman että huonelämpötilassa tulee vaihteluita eikä lämpöhäviöitä tule.

[virtuaaliharri]

Usein invertteripumpulla tuotetaan lämpötehoa vain se määrä jonka rakennus kuluttaa ja silloin invertteri käy jatkuvasti.Eli invetteri säätää muuttuvalla pyörimisnopeudella lämpötehon kulutukseen  sopivaksi,esim Nibe 4-16kw alueella

Samaa olen muualtakin lukenut, joten eiköhän se juuri noin ole. Ehkä kahden lämpökaivon käyttö olisi realistisinta tapauksissa, joissa reiät porataan suoraan kallioon. Tällöin voisi olettaa, ettei toisesta reiästä tulisi isompia lisäkuluja metrihinnan päälle. Mitenkähän pumput mahtavat nykyään hyödyntää kahta reikää? Valitsevatko ne jomman kumman kerrallaan vai käyttävätkö molempia yhtä aikaa? Muistelen yhden pumpun valikoissa nähneeni pari keruupiiriä, mutta en tullut tutkineeksi, mitä valintoja oli tarjolla. Jos piirejä käytetään vuoronperään, niin sammutetaanko kompressori (herkin osa?) välissä? Voisi nimittäin kuvitella, että tuollainen piirin vaihdos hoituisi vain venttiilien asentoa muuttamalla, mahdollisesti jonkinlaisten painevaihteluja tasaavien vaimentimien taustatuella.