Tässä vastauksia/ihmettelyjä fraatin uteluihin.
1) Vanha lauhdutin oli Ruotsalainen Alfa Laval, kuten pumppuun vaihdettu uusikin.
2) En huomannut putkissa mujua, tosin en niitä sillä silmällä syynännyt. Asentaja ei ainakaan erikseen maininnut asiasta.
3) Pumpun sisällä on keruulle ja vesikierrolle sihdit, viimeeksi ne tarkastettiin n. 1,5 vuotta sitten. Tuolloin jommassa kummassa oli joku yksittäinen kökkäre, en vain muista kummassa...
4) Kustannuksista en vielä osaa sanoa, korjaajan perävalot kun katosivat mutkan taakse vasta kaksi päivää sitten... Mutta, Stiebelin maahantuoja lupasi lauhduttimen takuuna, työtä meni n. 4 tuntia, pumppuun vaihdettiin myös kylmäpiirin kosteudenkerääjä (jos nyt oikein ymmärsin tuon osan).
Tässä vielä muutamia huomioita pumpun toiminnasta.
1) Ennen korjausta lämmityksen COP oli n. 3, nyt kahtena päivänä se on ollut n. 4
2) Ennen korjausta alapaine oli luokkaa 4 bar, nyt luokkaa 7 bar. Matala alapaine on kuulemma indikaattori kylmäaineen vähyydestä. Myös kuumakaasu on pysynyt kurissa, ennen korjausta se huiteli yli 120 asteessa menovedellä 40 astetta, nyt samalla menovedellä ollaan reilusti alle sadan asteen.
3) Paluuneste maapiiriin on kylmempää. Ennen korjausta samoilla ulkolämpötiloilla kaivoon palasi n. +1 asteinen neste, nyt paluu on lähempänä -1 astetta. Ulkolämpötila on ollut öisin luokkaa 2 astetta ja päivisin n. 8 astetta.
Viimeisestä kohdasta haluaisinkin kysyä lisää viisaammilta. Näin maalaisjärjellä: pumppu siirtää nyt tehokkaammin lämmön kaivosta menoveteen. Kaivo on 140 m, josta kalliossa n. 138 m, vedenpinnan tasosta ei tietoa. Pumppu näyttää tyytyvän menoveden lämpötilaan n. 38 astetta. Keruun pumppu on Vilo, jossa säätövara 1-7, nyt näyttäisi olevan asennossa 3. Onko paluun lämpötila järkevä vai ei? Jos ei niin mitä kannattaa tehdä?