Terve!
Olen uusi täällä foorumilla, vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta
Olen perimässä 60-luvun omakotitaloa. Talo on rakennettu rintsikka-tyyliin, kellarissa maanvarainen betonialapohja, osin kallion päällä, n. 5m syvyydessä. Ei salaojitusta, ei seinissä ulkopuolista vedeneristystä tai lämmöneristystä. Onneks ei sisäpuolellakaan, kellari ihan ok kondiksessa.. ollut lähinnä varastotiloja ja on siellä saunakin.
Talossa puruseinät ja vesikiertolämmitys patterein, öljylämmitys nyt vielä. Öljyä menee joku 3000 l/a (yhden vanhan eläkeläisukon käytössä..)
Olen tässä nyt mietiskellyt kellariremppaa ja lämmitysjärjestelmän remppaa. Kaikki vielä ajatusasteella.
Joka tapauksessa kaivetaan anturaa myöten esiin, asennetaan salaojitus ja ulkopuolelle lämmöneriste (isodrän/eps 200mm tjsp)
Lattia askarruttaa. Oikeaoppinen korjaushan nyt olisi purkaa se lattia jotta alle saa lämmöneristeet ja muun tarvittavan.
Hieman mietityttäisi seuraavakin:
- ei pureta lattiaa, vaan putsataan vaan betonilaattaan asti, ja siihen pintalaatta vesikiertoisella lattialämmityksellä.
- lämmitykseen maalämpöpumppu ja aurinkokeräimet.
- lämmitetään ympäri vuoden sitä kellarin lattiaa.
Ajatus siis niin, että lattian alla oleva maaperä ja kallio lämpenee, ja muodostaa ennen pitkää jonkin sortin lämpöakun sinne. Varmasti aluksi menee energiaa aika paljon lämmittämiseen, mutta luulisi että sinne nyt joku lämpötilagradientti joskus syntyy ja ne asettuu tasapainoon. Ehkä muutaman vuoden päästä.
Onko ihan järjetön ajatus?
