Odotellessa volkkarin selontekoa:
Laminaarivirtauksen virtausmuoto (virtauksen nopeusjakauma) on katkaistun ellipsin muotoinen. Tämä ilmenee virtausnopeuden selvänä hidastumisena putken keskilinjasta reunoillepäin mentäessä. Tällöin ei myöskään virtaus sekoitu säteittäissuunnassa. Eli:
1) virtausnopeus on hidas putken reuna-alueilla,
2) virtauksen (ja lämmön) sekoittumista ei tapahdu, jolloin lämmön "siirtyminen" putkesta nesteeseen heikentyy (dt putken ja nesteen välissä pysyy pienenä).
Turbulenttisen virtauksen muoto on lähempänä tulppavirtausta, jolloin nopeuserotkin pieniä. Virtaus myös sekoittuu säteittäissuunnassa, joka siirtää tehokkaasti lämpöä pois putken seinämältä (dt pyrkii kasvamaan).
Laminaari-/turbulenttisuuden rajalla ei ole mitään välimuotoa, vaan se on-off tyyppinen. Välimuodolla todennäköisesti on tarkoitettu tuon rajan Re -luvun vaihtelua (laminaarinen virtaus voi jatkua pitkälle yli 2500 Re, mutta se on silloin labiilissa (ei vakaa) tilassa.
Lisäksi putken pituus ei vaikuta suoraan turbulenttisuuteen (epäsuorasti kyllä, sillä pituuden kasvaessa myös painehäviö kasvaa, joka taas [samalla pumppausteholla] pienentää virtausnopeutta).
Optimointia varten:
1) muista; nesteen t ei voi olla > ympäröivän maan (=ylisuuresta kiertopumpusta ei ole mitään hyötyä)
2) muista; nesteen t:n lähestyessä ympäröivän maan t:aa, hidastuu lämmönsiirto huomattavasti.
3) tarvitset tarkan lämpötilamittarin ja mieluisasti myös nesteeseen asti ulottuvat metallitaskut anturille.
Mittaa tulo- ja menopuolen lämpötilat sekä l-pumpun käydessä (suurimmalla kiertopumpun teholla), että pysähdyksissä. Muuta kiertopumpun tehoa ja tee mittaukset uudelleen. Toista äskeinen.
Kiertopumpun nopeutta voit pienentää, kunnes maasta tulevan nesteen t alkaa laskemaan, TAI dt l-pumpun yli alkaa reilusti kasvamaan (huomioi myös l-pumpun mitoitus dt).
Minulla ei ole L-pumpun mitoitusohjelmia tms, mutta ohje on tehty soveltaen virtaus- ja lämmönsiirto-oppia.
Onnea optimoinnille.