Tuossa pari viikkoa sitten perjai-iltana en saanut unta, kun tuntui niin kuumalta. Totta: sisällä oli lämpöä 23° ja se tuntui yhä nousevan. Menin pumpulle ja katsoin säätimestä lämpöarvoja: paneeli väitti, että ulkona olisi -40° C, vaikka keli oli nollassa. Ulkoanturi näytti mahdottomia ja oli arvattavasti viallinen. Katsoin Thermia Duon kässäriä ja sain selville, että nollatessa varoituksen alkaa oletusarvona tulkita, että ulkona on 0°, mikä sattumalta täsmäsikin oikean keliin. Tämän jälkeen menin rauhassa nukkumaan ja päätin, että soitan vasta maanantaina Thermian edustajalle, kun ei ollut mitään kiireellistä huolta lämmöstä.
Soitin Thermian edustajalle Porvooseen maanantai-aamuna. Ja parin tunnin päästä Tom Allenin firman kuorkkuri kurvasi nurkille ja kaveri tuli vaihtamaan ulkoanturin, jossa oleva vähän riisiryyniä suurempi lämpöanturielementti oli seonnut. Sen vaihdon jälkeen kaikki pelasi normaalisti.
Enpä ole ennen kokenut, että näin pieni elementti kiikutetaan isolla kuorma-autolla - matkaa kertyi yli sata kilometriä edestakaisin. Ymmärtäähän sen: harvalla asennusfirmalla on erikseen pienkalustoa ulkoantureiden kuljettamiseen! Joka tapauksessa palvelu pelasi hienosti.
Ulkoanturi toimii niin, että ilman kylmetessä sen vastus suurenee. -30° C:ssä vastus on 1884 ohmia ja nollassa 428 ohmia. Nyt se anturin vastus oli niin suuri, että lämpöpumppu alkoi touhuta niin kuin ulkona olisi -40° C, joka lienee pumpun säätöautomatiikan ääriarvo. Hyvä, että toimii näin päin: ei vilu pääse yllättämään, päinvastoin.
